Raviurheilua.

Ajattelin vaihtelun vuoksi kirjoittaa nyt hiukan erilaisesta aiheesta-nimittäin raviurheilusta.

n. 5-vuotta sitten aloin seurustelemaan poikaystäväni/kihlattuni kanssa ja tutustuin kyseiseen lajiin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnolla. Villen kotona asusteli tuolloin neljä Lämminveristä ravihevosta: Quiniela Laukko, Rainbow Lily, Rain Rogue ja Rain Soul. Kaksi ensimmäistä eli "Elli & Lili" olivat tuolloin siirtyneet siitokseen ja kaksi viimeistä "Pökö & Killi" olivat Lilin varsoja, jo sen verran vanhoja että molemmilla kilpailtiin. Näistä hevosista ainoastaan Elli on enää jäljellä, sillä Lili ja Killi on jouduttu lopettamaan, Pökö myytiin antamaan tilaa nuoremmilleen. Tällähetkellä hevosia onkin tuplasti enemmän, Ellin lisäksi tallilta löytyy sen neljä jälkeläistä: Qualified, Question, Quell ja Queen eli "Lalli, Välkky, Repa ja pikkuämmä" Nojoo, viimeiselle ei vaan vielä olla keksitty sopivaa lempinimeä :D Välkky ja pikkuämmä ovat sisaruksia ja aivan samannäköisiäkin, pikkuämmä on näistä ainut tamma. Lämminveristen lisäksi tallille on soluttautuneet myös kaksi ravisukuista Suomenhevosta: Aurori "Arska" ja Elvirra "Ellu". Arska ja Ellu ovat peräisin Villen isovanhempien luota, jossa asuu tällähetkellä neljä Suokkia: Ujori, Apriina, Apria ja April. April on kaikkien muiden emä paitsi Ujorin, joka on kyllä "ajassa ennen minua" myös oma kasvatti. Tallissa asui kesällä vielä viisi hevosta, mutta syksyllä Tähti-Jesperi jouduttiin lopettamaan. Siinä siis ravihevosia, jotka minä tunnen "turvasta hännänpäähän". Näistä parhaiten juosseet ovat Quiniela Laukko (37 363e) ja Ujori (23 900e). Itse tykkään eniten Välkystä, Ujosta ja tietysti Arskasta, koska se on Villen hevonen ja aivan ihana, leppoisa nallekarhu :) Voisin kertoa kaikista enemmänkin, mutta tekstin tarkoitus ei nyt ollut esitellä itse hevosia tämän enempää. Jos haluatte kuulla enemmän jostain tietystä hevosesta, voin kyllä tehdä siitä postauksen vielä erikseen. :)

Elli, Välkky, Lili, Pökö, Killi ja Lalli laitumella.

 Nämä vuodet ovat muokanneet käsitystäni raviurheilusta todella paljon. Aiemmin ajattelin, ettei hevosia hoideta kunnolla ja ne pakotetaan juoksemaan henkensä edestä maalisuoralla korvat luimussa, piiskat heiluen. Kyllähän se välillä näyttääkin aika hurjalta, mutta ei se ole karkeasti ihan noinkaan. Tiedän todella monia hevosia, jotka oikeasti tykkäävät hommastaan. Täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kaikesta "samoilla linjoilla" näiden raviharrastajien kanssa, olenhan kuitenkin pohjimmiltani enemmän ratsuihminen. Raviurheilu on välineurheilua ja monilla turhilla härpäkkeillä ajatellaan vain hevosen parasta. Olen hyväksynyt heidän tapansa harrastaa ja näiden vuosien kokemuksella voin kertoa että kyllä, näitä hurjia ravureita hoidetaan todella huolellisesti ja hyvin. Tätä en toki voi yleistää, mutta tämä on minun näkemykseni. Varmasti löytyy myös niitä jotka eivät ole tarkkoja hevostensa hyvinvoinnista, mutta niitähän löytyy valitettavasti myös ratsupuolelta, oikeastaan ihan jokapuolelta. 

Vaikka elän paljon näiden ravihevosten kanssa, olen todella harvoin ajanut ketään. En halua sekoittaa hevosparkoja, joten jätän treenaamiset niille jotka sen osaavat. Jos joskus olen ajanutkin, se on ollut vain kevyttä köpöttelyä lähinnä Arskan kanssa. Joskus monta vuotta sitten ajoin yhden treenilenkin Pököllä, Villen kanssa... Ville vain antoi ohjat minulle ja sitten mentiin! Olihan se hauskaa ja vauhtia riitti, muttei minulle tullut mtiään "ajokipinää" ja siihen se jäikin. Jos haluaisin ajaa, voisin ajaa myös omalla hevosellani. Tuon saman vauhdin voin kokea ratsastamallakin, sitäpaitsi minusta on paljon hauskempaa laukata täysiä ratsastamalla, kuin ravata täysiä ajamalla ;) Haluan saada hevoseen kunnon kontaktin, eikä sitä saavuteta kärryiltä käsin. Olenkin miettinyt monesti, miksi ravureita hidastetaan vetämällä kokoajan suusta.. opettelisivat mielummin "pidätä myötää" tekniikan ja opettaisivat hevosensa siihen, niin olisi jo paljon siistimpää menoa. En voi sietää omassa lajissanikaan "kädellä ratsastusta" joten tuo on yksi asia raviurheilussa mistä en oikein pidä, enkä ainakaan halua olla osana sitä. Kun raveihin lähdetään, tykkään kyllä mennä mukaan katselemaan miten hevoset pärjäävät, samalla ostelen Papsulle vitamiinia, elektrolyyttiä yms tarpeellista. Raveissa on ihan mukavaa ja olen käynyt Kuninkuusraveissakin jo 4-vuotena, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Tampereella sekä Mikkelissä. Oulu jäi väliin koska meidän piti hoitaa hevosia. Jonkinverran tykkään myös pelata, mutta vain kunkkareissa kun pääsee paremmin seuraamaan hevosia. Jos oma on mukana, ei raveissa tule seurattua kuin sitä omaa hevosta, ja pitäähän sitä myös hoitaa. Ujori oli kyllä Tampereen kunkkareissa, mutta silloin sain vain istua katsomossa ja pelata tietysti oman puolesta ;)

Ujori elämänsä kunnossa, tuliko peräti 7 voittoa putkeen.

Näillä Suomenhevosravureilla olen kyllä ratsastanut ja sitkautta auttanut omalla tavallani. Ratsastin ensin Tähti-Jesperillä jolle tuo homma oli jo kutakuinkin tuttua. Sen kanssa jopa ravailin ja kaikki sujui todella hyvin, ellei pientä "jyrämäisyyttä" lasketa mukaan ;) Jesun jälkeen opetin 4v-Ujon siihen, että joskus joku saattaakin mennä selkään. Ujo oli todella helppo tapaus, se ei välittänyt ratsastuksesta mitään, meni kuin olisi aina kantanut ihmistä selässään. Tämä oli kyllä todellinen ihme, sillä Ujo on muuten aika hankala, virkeä ja omapäinen tapaus :D Meni muutama vuosi kun tuli Arskan vuoro. 3-vuotiaana nousin sen selkään ensimmäisen kerran ja Ujon jälkeen ajattelin Arskan olevan läpihuutojuttu, mutta kuinkas kävikään. Arska pelkäsi jo selkäännousua ja kun vihdoin selkään pääsin, lensin sieltä samantien :D Jatkoimme kuitenkin harjoittelua ja vaikka Arska kerran vielä yirttikin, se ei saanut mua toista kertaa tippumaan. Siihen oli hyvä lopettaa, tilanne 1-1. Kävin selässä uudestaan aika piankin ja silloin sujui jo paremmin, vaikka mun jalat olikin Arskan mielestä tosi pelottavat. Arska käyttäytyi kuitenkin hyvin ja jätettiin poika rauhaan hetkeksi aikaa. 4-vuotiaana ratsastin Arskalla paljon, koska sen etupäätä piti vahvistaa. Tehtiin pitkiä maastolenkkejäkin ja Arska meni oikein hienosti. Nykyään Arskaa ei tarvitse ratsastaa, mutta ehkä jossain vaiheessa kuitenkin taas muistuttelen poikaa asiasta :)

Arskan kanssa evästauolla :)