Maanantaina 15.4.2013 kaikki alkoi. Huomasin Papsun jalassa turvotusta, lämpöä ja oudon möykyn. Kylmäsin jalan huolellisesti ja jäin miettimään mikä jalassa voisi olla.
Koko loppuviikon jalkaa hoidettiin ja kylmättiin päivittäin, ajelin tallille jopa 2 kertaa päivässä.
Saman viikon torstaina Satu tutki jalkaa ja selitti mulle ja Minnalle mistä kohtaa löytyy mitäkin. Puikkoluu oli Sadun mukaan kunnossa, joten hän epäili vamman sijainniksi koukistajajänteen. Minähän sitten googlasin kaiken mahdollisen tiedon netistä ja totesin, että pinnallinen koukistajajänne sen täytyy olla. Löysin muutaman kuvankin ja ne valitettavasti olivat täysin samanlaiset kuin omat kuvat Papsun jalasta. Kopioin myös tällaisen tekstin blogiin:
Pinnallisen koukistajajänteen revähtymät tyypillisimmin esiintyvät
jänteen ”ytimessä” etujalan säären keskivaiheilla, jossa pinnallisen
koukistajajänteen poikkileikkaus on pienimmillään. Jalan profiili voi
muuttua kun pinnallinen koukistajajänne ”pullahtaa” säären takapuolelle.
Pinnallisen koukistajajänteen vaurioon liittyvä ontuma on tyypillisesti
lievä, ja ontuma lieventyy nopeasti ensimmäisen viikon aikana. Hyvin
lievien vaurioiden ollessa kyseessä hevonen ei välttämättä onnu
lainkaan.
Perjantaina 19.4.2013 soitin ensimmäisen kerran Tampereen Hevosklinikalle, ohjeistivat sieltä seuraamaan jalkaa vielä viikonlopun yli ja varaamaan alkuviikosta aikaa jalan ultratutkimukseen jos jalka edelleen samassa kunnossa.
Lauantaina 20.4.2013 Papsu oli telonut itseään lisää.
Vasemmassa takajalassa oli iso, muttei onneksi kovin syvä, haava.
Papsun jalkaa (tai nyt jo monikossa jalkoja) hoidettiin ja kylmättiin edelleen huolellisesti.
Maanantaina 22.4.2013 soitin toisen kerran klinikalle ja sain ajan perjantai-aamuksi.
Samana päivänä tehtiin Papsulle oma pikkutarha, ettei juoksenele enää miten sattuu.
Jalan hoito jatkui normaaliin tapaan ahkerana kylmäyksenä. Papsulla ei ratsastettu ollenkaan ennen klinikkareissua. Ostin Papsulle ison heinäverkon pihattoon, heinäverkko täytettiin aamuin-illoin eikä sieltä koskaan ruoka loppunut kesken. Tässä erikoistarhassa Papsu oli yötäpäivää laidunkauteen asti.
Perjantaina 26.4.2013 käytiin klinikalla.
Klinikkareissu-postauksen voit kokonaisuudessaan lukea TÄÄLTÄ
Lääkäri kirjoitti Papsusta seuraavasti:
Anamneesi: Hevonen saanut turotuksen vej koukistajajänteen kohdalle. Ei ole ontunut, turvotus laksenut, muttei hävinnyt.
Status: Lievästi aristava, kohtalaisen suuri turvotus vej pinnallisen koukistajajänteen kohdalla.
Ontuma suoralla: 0+ vej
Ontuma ympyrällä: 0
Ultraäänitutkimus: Jännevamma pinnallisessa koukistajajänteessä lat. puolella 2a-3a.
N. 50% jännesäikeistä vaurioitunut huonoimmasta kohdasta.
HOITO-OHJE: Hevonen voi kävellä n. tunnin päivässä. Pidettävä pienessä tarhassa, jossa pysyy rauhallisena. Jalkaa tulisi kylmätä aina rasituksen jälkeen. Kontrollia suositellaan 6-8viikon päästä.
Maanantaina 29.4.2013 ratsastin Papsulla ensimmäistä kertaa kahden viikon tauon jälkeen. Tuota kertaa tuskin unohdan ikinä, Papsu oli jo hoitaessa kuin tikittävä pommi ja ratsastaessa sama meno vaan jatkui. En uskaltanut ratsastaa kuin max. 20min, koska Papsu oli aivan täpinöissään eikä malttanut kuunnella ollenkaan. Tuolloin ajattelin, ettei toipumisesta tule ikinä mitään :D
Meni hetken aikaa ennenkuin pystyi edes kuvittelemaan Papsua pidemmälle lenkille. Ratsastettiin Sannan kanssa P:llä noin 3-5kertaa viikossa 20-30min kerrallaan pitkin ohjin. Yllättävän nopeasti Papsu kuitenkin hyväksyi tilanteen ja rauhottui laiskaksi puskapolleksi. Se tajusi ettei ratsastusta tarvitse stressata, koska mitään kummallisuuksia ei enää vaadittu. Mentiin pääosin ilman satulaa pellolla, tiellä tai kentällä.
Maanantaina 13.5.2013 lähdettiin kokeilemaan kuinka maastolenkki onnistuisi. Oltiin Minnan kanssa suunniteltu kaikenlaista hätävaraa matkalle, jos Papsu päättäisikin ettei enää kävele. Minna tuli kärryjen kanssa Taavilla ja me mentiin Papsun kanssa kärryjen perässä. Papsulla oli riimu päässä ja liina kärryillä varmuuden vuoksi. Jos P ei suostuisi kävelemään, voisin joko taluttaa sitä tai olla itse kärryillä ja pitää Papsua liinan päässä kärryjen perässä. Lenkki sujui kuitenkin yli odotusten ja Papsu käveli nätisti koko ajan, lukuunottamatta yhtä jyrkempää alamäkeä jolloin oli pakko vähän poikittaa ja kuumua.
Tuon onnistuneen reissun jälkeen uskalsin lähteä pidemmälle maastolenkille Minnan&Taavin kanssa noin kerran viikossa. Tehtiin myös paljon maastolenkkejä Sannan kanssa Papsulla&Taavilla. Papsu tottui myös siihen, että toisen hevosen perässä voi kävellä vaikkei kärryjä olisikaan edessä.
Papsun jalka kylmättiin melkeinpä päivittäin, mutta erityisen huolellisesti aina jokaisen ratsastuskerran jälkeen. Oli kuitenkin myös paljon päiviä jolloin Papsu hoidettiin ilman, että sillä olisi samalla ratsastettu. Pikkuhiljaa jalka alkoi näyttämään aina paremmalta ja vaikka eroa ei itse huomannut kovin helposti, tuli sitä välillä mietittyä ihan kunnolla ja vertailtua monia kuvia keskenään.
Tässä esimerkilliset vertailukuvat, joihin on hyvä lopettaa tämä ensimmäinen osa!
Huhtikuu (vas), Kesäkuu (oik)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti