torstai 27. lokakuuta 2011

Ajassa taaksepäin.

Teen tässä välissä pienen historiallisen postauksen. Pian on kulunut 2 vuotta siitä kun ekan kerran kapusin Papatin selkään.. ja nyt kun meillä Papsun kanssa alkaa meneen ihan hyvin ja toiveet hyvästä ratsusta alkaa täyttymään, voin hyvillä mielin muistella myös niitä alkuaikoja, jolloin mikää ei oikein tuntunu onnistuvan ;D Luvassa siis ennennäkemätöntä video -ja kuvamateriaalia meidän ensimmäisistä ratsastushetkistä, jotta te lukijatki saatte vähä mielikuvaa mistä ollaan Papsun kanssa joskus lähdetty. :D Papsu oli siis yliherkkä tapaus ja sellanen tyypiltään mihin mä en ollu ikinä ennen törmänny, antakaa siis vähän anteeks mun ratsastustani! :D

Toukokuu 2010.
Papsuhan ei alkujaan olis suostunu kävelemään ollenkaa siitä askeleesta lähtien ku ratsastaja selässä ekan kerran eteenpäin pyysi sitä lähtemään. Käynti oli kauan aikaa sipsuttelua, mutta se olikin ensimmäinen asia minkä halusin tammassa muuttuvan ja se hoidettiin aika nopeesti alta pois. vaikka Papsu nykyäänki on välillä vähä malttamaton sen kyllä oikeilla keinoilla saa kävelemään ihan nätisti :D Toinen hankala asia oli normaalisti ravaaminen (mitäköhän tää olis osannu?) :D Kuten videolla huomaa Papsu on tosi jännittyny ja tekee omia hienosäätöjään ravissa niin että mun kevennys vaihtuu alituisesti. En tiedä miksikä niitä askelia voi sanoo, epämääräsiksi kai :D:D Tai sitten se harjotteli jotain ravivaihtoja :D Seuraavaksi sitten laukka, jossa ei mitenkään pystyny istumaan normaalisti ensimmäisiin kuukausiin.. sori siis istunta laukassa :D Papsu piti päätä todella ylhäällä ratsastaessa, joten ennenku totuin asiaan mulla nousi kädet pidättäessä hevosta tosi korkeelle. Ei ollut helppo siirtyä laiskoista tuntihevosista Papsun tapaiseen, virkeeseen hevoseen :D Jokatapauksessa tämä tamma on opettanu mulle näiden kahden vuoden aikana niin paljon asioita hyvässä ja pahassa, että en kadu yhtäkään epäonnistumisen hetkeä tai niitä päiviä jolloin munkin pitkä pinnani oli kovalla koetuksella :D Nykyään ollaan opittu ymmärtämään toisiamme ja parantaan yhteistyötä huomattavasti myös muiden ihmisten alla, kovalla työllä tästä hevosesta tehtiin mulle tärkein hevonen tässä maailmassa :) Toivonmukaan meidän edistys jatkuu samaan tahtiin, mutta rehellisesti voin sanoa että mun ajattelemat rajat on jo rikottu ja monet Papsun tunteneet on sanoneet että siitä on tullu hienompi ku osas kuvitellakkaan :)


 
Papsun ekat 3 ratsastuskertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti