Omia pohdintoja.

Viikonloppuna meillekin tuli talvi. Tätä on odotettu jo niin kauan, että en edes muista koska odotuksen aloitin. Varmaan jo heti syyskuusta. Kun ajattelee koko viimeisintä vuotta, en voi ollenkaan ymmärtää sitä veden määrää, joka taivaalta on tullut. Sen lisäksi, että kesä oli kylmä ja sateinen tuli päälle tämä ankea, pimeä, kostea ja liian pitkä syksy. Yleensä tykkään kyllä syksystä, mutta tämän syksyn voisi pyyhkiä pois muistista. Kaikki ne  kauniit värit kesän ikivihreyden jälkeen piristää elämää, mutta tälläkertaa tuskin edes huomasin tätä ihanaa "ruska-aikaa".

Nyt on todella kylmä, tänään herätessäni pihalla oli n. -25astetta pakkasta. Ja kyllä, minä vihaan tällaista kylmyyttä, mutta tänään pihalle astuessani raikas pakkasilma teki minut todella onnelliseksi. Saatoin jopa haistaa tämän kuivuuden ja ihanan pakkasen kirpeyden, sen kaiken kamalan kosteuden jälkeen. Lumi narskui kenkien alla ja kylmyys muutti takkini jäykäksi, olo tuntui hassulta. Olen ollut jo pari päivää ihan joulufiiliksissä ja muutenkin iloinen. Tämä kylmyys ei haittaa ollenkaan ja lupaan, että en valita siitä kertaakaan tätä talvena. Kunhan sää ei heti mene loskaiseksi, olen tyytyväinen. Oikealla asenteella ja vaatetuksella selviän mainiosti.

Olin viikonloppuna todella kiireinen ja kun tänään menin vihdoin tekemään aamutallia, tajusin taas miksi olin odottanut viikonlopun loppumista niin paljon. Välillä työvuoroni ovat vain sen sorttisia, että en mitenkään ehdi tekemään muuta, mutta nyt aikataulujani riivasi myös kahdet pikkujoulut sekä Katsun aluekatsaukset. Yleisesti ottaen -jos olen viikonlopun töissä, se tietää monesti sitä että en ehdi talleilemaan juuri ollenkaan. Papsu joutui siis pitkän vapailunsa jälkeen viettämään vielä tylsän viikonlopunkin, vaikka sitä olisi jo voinut liikuttaa. Onneksi Sanna kävi moikkaamassa murua eilen ja liikutti sitä vähän, niin oli edes jokin lohtu tuossa tylsyydessä. Nyt mulla on kaksi vapaapäivää joten pyhitän ne talleiluun, vaikka pakkasta onkin hurjasti. Nyt kun kiireet ovat muutenkin hetkeksi aikaa ohi, pääsen taas palaamaan "normaaliin arkeen" ja se tietysti tarkoittaa myös sitä, että keskityn Papsuunkin paremmin. Liikutuksia jatketaan nyt normaaliin tahtiin ja pikkuhiljaa nostetaan myös Papsun kuntoa, joka on päässyt oikeastaan koko syksyn aikana hiukan laskemaan.

Tänään aion mennä testaamaan meidän kenttää, joka on nyt käyttökunnossa. Lunta saisi tulla vielä hiukan lisää, mutta kokeilen nyt mitä pohja sanoo kun sitä käyttää.

Papsu&Sanna vuosi sitten.