Talvella 2009 vuokrasin vielä lämminveriruuna Bright Ideaa, joka asusteli silloin samalla tallilla kuin Papsukin tällähetkellä, Idealla olen myös huomenna starttaamassa pitkästä aikaa estekisoissa, koska omistaja ei ite päässyt paikalle. Tuolloin monia vuosia sitten aloin kuitenkin kyllästymään Idean vuokraamiseen, koska se oli lähinnä maastoilua. Tallilla ei silloin käyny kauheesti muita, joten menin pääosin yksin eikä se varsinkaan pimeässä talvella ollut kivaa. Halusin elämääni jotain haasteellisempaa ja mielenkiintoista, senpä takia aloinkin puhumaan äidilleni, josko etittäisiin meille molemmille sopiva, oma suomehevonen. Kyselin tallipaikkaa Sadulta (Talli Satumaasta) ja Satu lupasi, että hevonen saa sinne mennä jos sitä voi käyttää tunneillakin. Aloin etsimään kivoja myynnissä olevia suomenhevosia, mutta en oikein löytäny mitään erityistä tai kiinnostavaa. Yhtenä päivänä Satu mainitsi, että Papsu (joka oli jo entuudestaan tuttu heppa mullekin) oli jääny hieman tarpeettomaks entisellä omistajallaan ja sen tulevaisuus oli hieman epävarma. Mietin asiaa kauan aikaa, kunnes sitten soitin Riikalle, Papsun entiselle omistajalle ja sovittiin päivä jolloin menisin Papsua kokeilemaan.
Sovittuna
päivänä lähdin Sadun kanssa Riikalle Papsua kattomaan. Muistan aina sen
pienen järkytyksen, kun näin tamman ensimmäisen kerran. Se oli
lihakseton ja luiseva, paljon pienempi kuin mitä olin muistellut. Papsu
varsoineen oli aika kiinnostunut uusista vieraista ja kaikki saikin
kilpailla hetken aikaa huomiosta, kunnes otettiin Papsu talliin ja aloin
laittamaan sitä ratsastuskuntoon. Tamma oli ensimmäistä kertaa erossa
"pikku"varsastaan ja aluksi hieman levoton, mutta ymmärsi kuitenki
tilanteen ja pikkuhiljaa rauhottui. Mua vähän pelotti nousta sen selkään
ja vaikeaa se olikin, mutta loppujenlopuks hevonen oli ihan rauhallinen
ja mukava, vaikkakin tosi eteenpäinpyrkivä ja innokas :D Ratsastin
ensin hackamoreilla, mutta puolessavälissä ratsastusta vaihdettiin
nivelkuolaimiin, koska ne oli mulle tutummat. Ratsastus sujui ihan hyvin
ja jollaintavalla tykästyin Papsuun, vaikka se olikin tosi vaikea ja
"ruman" näkönen. Sovittiin, että käyn liikuttamassa Papsua hetken aikaa
kotona, ennenkuin se siirrettäisiin Satumaahan "koeajalle"Kaikenlaisia kommelluksia sattui tutustumisen aikana, Papsu juoksi aina tarhassa jo mua karkuun, toisinaan se vei maastossa 10-0 ja kerran putosinkin, vaikka se oli kyllä ihan oma moka. Oli meillä hyviäkin päiviä ja sain onnistumisen tunteita. 31.1.2010 oli mun elämäni yks hienoimpia päiviä, Riikka toi Papsun Satumaahan ja yhteinen rankka taival pääsi kunnolla alkamaan. Ensimmäiset kuukaudet oli aika pahoja, onneks Papsu oli kuitenkin mitä kiltein käsitellä ja hoitaa. Luottamus kasvoi pikkuhiljaa ja Papsu tottu ajatukseen, että sitä melkein jokapäivä käytiin liikuttamassa. Ratsastus oli aina yhtä tuskaista, mutta jollaintavalla piti päästä eteenpäin. Papsu oppi aika nopeesti vaikka vaikee tapaus olikin. Päätin vielä jaksaa yrittää ja siispä sovittiin, että Papsu on ja pysyy Satumaassa kunnes kyllästyn siihen lopullisesti tai ihastun liiaksi. Riikka puheli myös, että tekisi Papsulla ehkä vielä joskus varsan.
Ensimmäinen ongelma oli satulanhankinta, mutta
vaikeuksien kautta löyty kuitenkin suht. sopiva satula lainaksi ja sillä
satulalla mentiinkin pari vuotta eteenpäin. Alkuvuodesta 2011 Papsu oli
2kk Riikalla, koska mun piti keskittyä hetkeks aikaa kunnolla
opiskeluuni. Käytiin Sannan kans ratsastamassa Papsulla sillointällöin,
mutta pääosin se sai lomailla. Tuolloin Riikka alko puhumaan mulle, että
sillä ei oo Papsulle enää käyttöä, koska Jymytär oli tullut kotiin eikä
kahta siitostammaa tarvittu. Riikka oli joskus päättäny, että Papsu lähtee siltä vaan monttuun, mutta nyt kun asiat oli hieman muuttuneet oli toinen vaihtoehto se, että Papsusta tulee mun hevonen. Silloin päätin että ostan Papsun, Riikka
oli joustava ja antoi mulle lisäaikaa, koska tuolloin mulla ei ollu
rahaa hevosenostamiseen. Aiemmin hoidettiin Papsun kulut "puoliksi",
mutta kesällä 2011 kaikki kulut siirty mulle, paitsi vakuutukset. Papsu ei myöskään sen jälkeen oo enää kotona käynyt kun se tuolloin tuotiin Riikalta takas Satumaahan.Papsusta oli kehittyny jo hieno ratsu ja kokoajanhan se hienommaksi muuttuu, maaliskuussa 2012 sain vihdoin Papsun virallisesti omiin nimiini ja tamma saa elää loppuikänsä ratsun elämää, ei parempaa elinkaarta voi hevoselleen toivoo mikä Papsulla on tähän asti ollu -ja tulee vielä olemaan :) Oon todella onnellinen siitä, että sain tutustua näin upeaan ja erityiseen suomenhevoseen, Papsu sopii mulle täydellisesti eikä kukaan hevonen voi koskaan opettaa mulle niin paljoa, kuin Papsu <3 Vuosien varrella Papsustakin on huomannu, että se erottaa "oman" ihmisensä, joten luultavasti silläkin on hyvä olla mun kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti