No ehkä otsikko on hieman liioittelua, mutta Papsu onnistui säikäyttämään mut tänään pahemman kerran! Viimepäivinä on menny suunnitelmat monesti uusiksi ja ehdin jo lupailemaan FB-sivuilla erikoispostausta, itseasiassa jo eiliseksi. Tämä lupaus kyllä täyttyy vielä, mutta ei ihan siinä aikataulussa kuin aluksi kuvittelin!
Tässä kuitenkin tälläerää pieni kertaus loppuviikosta ja tarinointia myöskin tältäpäivältä.
Sanna ratsasti Papsun to&la, siinä välissä eli pe Papsu sai vapaapäivän.
Sunnuntaina mulla piti olla vapaata ja olin keksinyt koko päiväksi kaikkea kivaa heppatouhuilua, kun aikaa kerrankin oli (HUOM Kari Vepsän kurssia jouduttiin siirtämään myöhemmäksi, tiedätte-varmaan-miksi) Aamulla kuitenkin hieman 6 jälkeen sain soiton töistä ja lähdin sitten samantien ylläriaamuvuoroon. Työpäivän aikana tein muutamia kompromisseja joiden johdosta mm. Papsu sai "ylimääräisen lepopäivän". Kun sitten kahdelta pääsin töistä, suuntasin kaupan kautta Villelle ja aika pian lähdettiin toteuttamaan yhtä alkuperäisistä suunnitelmista: Arskan ratsastus yli vuoden tauon jälkeen. Ja heti alkuun voin kertoa, että mä oon niiiin pihalla tuollaisten norsujen kanssa! Noh, haettiin Herra A ja sen puolisisko Ellu talliin ja varustettiin molemmat aika nopsaa. Ehdin kuitenkin tekeen muutaman kunnioitusharjoituksen käytävällä ja sain siitä edes pienen toivonkipinän itselleni. A osaa olla todella tympeä ja perussuomalainen mies, jos se saisi ja osaisi, niin varmasti joisi kaljaa kaikki illat ja päivätkin! Harjoiteltiin siis ihmisen huomiointia sekä väistämistä ILMAN kosketusta ja tekemättä asiasta mitään numeroa. Ensin A luimisteli mulle ja näytti just siltä itseltään "ei nyt just kiinnosta"-tyypiltä. Muutaman kosketuskerran jälkeen tämä kuitenkin sujui mielekkäästi ja helposti pelkällä ääniavulla, jes! Testi 1-läpäisty. Kun sain herralle suitset päähän ja ohjat niihin kiinni, näytin kypärääni ja laitoin sen päähän, Arskasta tuli heti aivan eri hevonen, se tuijotti mua tohkeissaan ja oli valmiina lähtöön.."etkö sä laitakkaan mulle kärryjä?". Selkäännousussa ilme kuitenkin palautui takaisin tympeä-tasolle ja aluksi musta tuntui, ettei tää hevonen muista koko asiaa enää. Pienen totuttelun jälkeen selvisin kuitenkin selkään asti ja päästiin jatkamaan operaatioita ilman suurempia ongelmia. Kierrettiin pellolla Ellun perässä ja Arska oli hieman ihmeissään, muttei tälläkertaa järjestänyt mulle mitään kiukuttelupukkikohtausta. Hetkenpäästä Arska vaipui perusmiehen tasolle ja teki itsestään tylsääkin tylsemmän.. se pysähtyi vähän väliä eikä halunnut lähteä liikkeelle.. Sitten tuli täys-stoppi. Keskustelin asiasta nätisti, mutta vaikka kerroin että päiväheinät odottaa, se ei näyttäny poikaa kiinnostavan, pah! Arska ei kuunnellut mua ollenkaan ja sen ilme näytti lähinnä siltä, että jos se osaisi puhua niin olisi kysynyt Villeltä jotain tämäntapaista "mikä mun korvissa surisee, ihanku joku tuolla ylhäällä yrittäis saada muhun kontaktia". Eiku alas selästä ja pikkukenkien kanssa vetiseltä ja märältä pellolta takaisin tallille. Olin pettynyt ja kerroin Arskalle kuinka idiootti se osaakaan olla, taisi poitsu luulla että pääsi tästä helpolla mutta ei nuolla ennenku tipahtaa. Otin itselleni raipan ja lähdin tielle taluttamaan tuota pässiä. Tehtiin pysähdys-liikkeellelähtö-harjoituksia aika pitkään ja jatkoin vielä senkin jälkeen kun Ville tuli Ellun kanssa pois pellolta. Tuossa vaiheessa Arska oli sitämieltä, että eiköhän meillekki nyt riitä, mutta halusin antaa kunnon opetuksen ja kiusasin lisää tylsillä jutuillani. Eihän tuostakaan meinannut mitään tulla, hevonen keskitty kaikkeen muuhun kuin olennaiseen, mutta jos vahingossa huomio jäikin muhun, Arska kyllä ymmärsi mitä hain takaa. Harjoitusten jälkeen A:lta suitset pois ja tarhaan vienti, yritin esittää masentunutta ja välinpitämätöntä, mutta se tuskin tehosi sen enempää kuin muutkaan yritykseni :D Voin vain luvata itselleni, että en ikinä osta tuollaista hevosta ja opetan mahdolliset varsani alusta asti herkiksi ja luonnollisesti kunnioittaviksi kumppaneiksi. Kyllä tuli ikävä omaa hevosta, Papsu on niin huippu ja just semmoinen mun käteen sopiva yksilö <3 Loppupäivä me sit vaan hengailtiin sisätiloissa ja olinkin aika väsynyt ylläriheräämisen takia, koska ehdin nukkumaan ennen sitä n.4h :D
Tänään lähdin päivällä tallille ja laitoin Papsun ratsastuskuntoon, tälläkertaa kumikuolaimen kanssa josta Papsu ei ollut kovin innoissaan :D Ilme kertoi taas paljon, suu kävi siihen malliin että ihanku tää olis joku uuskin juttu :D Halusin nyt kuiteski kokeilla noita itse ja tehdä sen perusteella päätöksiä tulevaisuudesta, jos ei sovi niin that's it, meitä ei sitten kouluradoilla enää nähdä. Kentällä Papsu oli tosi rauhallinen ja rento käynnissä, ravissakin onnistu ihan ok mutta pidätteet piti tehdä tosi selkeesti istuntaa apuna käyttäen. Laukassa tuli esiin taas iänikuinen ongelma, ei kuuloa, ei kontrollia, hevonen juoksee alta pois ja minä joudun käyttämään liikaa käsiä. Tappeluiden jälkeen anteeksipyyntö sekä sovinto, sitten loppuravit eteenalas ja käyntien kautta takaisin talliin. Se oli sitten siinä, tästälähtien käytän vaan hackamorea ja sillä hyvä. Jos se on hevoselle ainoa oikea ratkaisu, niin sitten se on niin. Jos jokakerta kuolainten kanssa hevonen on tuollainen, ei siitä oo iloa kenellekään. Mulle on tärkeintä että Papsu on edes jonkin härpäkkeen kanssa tyytyväinen, ollaan kuitenkin selvästi löydetty meidän juttu-hackamore ja siitä oon todella iloinen. Tänään lupasin Papsulle, ettei sillä enää ratsasteta kuolainten kanssa! Kun sain hevoselta varusteita pois, harjailin karvat suoriksi ja laitoin loimet päälle. Sitten vähä leipää palkaksi ja pihalle letkuttaan jaloista hiemat pois. Aloitin vasemmalta ja koin järkytyksen, Papsun etujalka oli ihan kummallisen näkönen ja pelästyin tosissani kunnes tajusin että a. ei oo ontunut sitä ja b. ei aro kosketusta. Letkuttelin loputkin jalat ja huusin Minnalle että tulee kattoon sitä mun kans, Papsu suuliin ja tutkimus päälle. Ei arkonut edelleenkään, mutta jalan ulkoreunassa oli kova "möykky"+ vähän turvotusta jalan sisäpuolella ja pikkusen lämmin. Mitattiin lämpö 38.0 joka on ihan normilämpö Papsulle ottaen huomioon että rasituksesta oli vasta max. 15min aikaa. Ei muutaku polle tarhaan ja tarkkailuun. Veikkaisin että on kolhassut jalkaa tarhassa esim. ruokintatelineeseen, jännä vaan ettei oo yhtään kosketusarka. Toivotaan että menee pian ohi ja siihen asti tarkkaillaan tilannetta, hoidetaan Papsua ja kylmäillään jalkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti