Cityheppa maalaisjunttina.

Tänään menin tallille tarkoituksena ratsastaa Papsu ekan kerran 2viikon tauon jälkeen. Hain möhömahan tarhasta ja ihmettelin mikä mun hevosta vaivaa-se kyttäsi kaikkea ja oli aivan pörheenä lentoon lähdössä. Tallia lähestyessämme huomasin, että Papsu pelkää pihakanalaa! Se ei oo ikinä ennen ollu mun seurassani noin järkyttynyt ja ihmeissään, hirveä puhina päällä :D Näytin kanalan sille lähempää, mutta ihmettely vain jatkui.. Senkin aikaa kun harjailin ja pistin suulissa varusteita päälle :D Järkytys onneksi helpotti pikkusen sillävälin kun naureskelin tuolle touhulle, mutta tästä Papsun oli kyllä todella vaikea päästä yli xD Seuraavaksi selkäännousu, mietin mitäköhän tästäkin tulee näillä asetelmilla, mutta ihan hyvin meni! Varsa oli kentällä ulkoilemassa joten kierreltiin pellolla ja pikkuisella tienpätkällä n.20min. Kauaempaa en uskaltanut mennä koska Papsu ei malttanut kävellä kunnolla. Kun sain yhden hyvän ympyrän tehtyä, päätin lopettaa ja yrittää uudestaan kentällä, ennenkuin P:stä tulee entistä hankalampi tuulispää.

Sit takaisin suuliin ja kanala pelotti edelleen, PAPSU NE ON SUN KAVION KOKOSIA ELÄIMIÄ HALOO! :D Ratsastuksen jälkeen Papsu kuitenkin oli jo hieman rauhallisempi, vaikka säpsyilikin ajoittain kaikelle turhalle. Seuraavaksi vuorossa olikin jalan kylmäys letkulla, n.20min. Tässä P oli onneksi ihan oma itsensä ja seisoi paikallaan kuin tatti, tai otti muutamia askeleita sinne tänne tutkien milloin mitäkin laatikkoa tai puskaa. Sitten jalan kuivaus + kylmälinimentti ja takajalan haavan hoito. Papsu sai leipää palkkioksi hienostä käytöksestä ja laitoin vielä tavaroita paikoilleen. Lopuksi P pääsi takas tarhaan ja vein sille pienen kasan heinää ettei vaan pääse laihtumaan :D

Kuvat otettu puhelimella ja videokameralla ;)

 

 

Klinikkareissu.

Keskiviikkona ja torstaina tein Papsulle perus jalkahoidot ja harjailut. Torstaina mukana oli myös Sanna ja yhteistuumin pestiin Papsua, että on valmiiksi puhdas pe aamuna kun haen sen aamu kuudelta ;D

Perjantaina heräsin n. klo: 5.15, puin ja lähdin yhdistelmän kanssa tallillepäin. Matkassa meni n. 30min joten olin kuuden aikaan tallilla niinku tarkoitus olikin. Minna oli poikkeuksellisesti antamassa hepoille jo aamuruokia. Hain Papsun tarhasta suuliin ja otin loimet pois jotka sille pesun takia oltiin laitettu. Papsu kiilsi puhtauttaan, mun ei tarvinnu kuin laittaa kuljetussuojat jalkoihin. Minna kävi hakemassa meidän kylmäyssuojat ja sitten saatiinkin jo lastata Papsu koppiin. Kaikki sujui hienosti ja nopeasti, päästiin lähtemään tallilta hieman etuajassakin. Ajeltiin reilu 20min Parkanoon ja otettiin mun äippä tienvarrelta kyytiin ennen 7. Kävin Shelliltä hakemassa itselleni aamupalaleivän, koska en ikinä pysty syömään heti herättyäni ;) Sitten kohti Teivoa!

Parkkeerasin klinikan pihaan aikalailla tasan 8.00, meidän aika oli 8.30 joten ihan sopiva ajoitus sinänsä. Onneksi omistaa helpon hevosen jonka kanssa pysyy aina suunnitellussa aikataulussa! <3 Otettiin Papsu pois kopista ja ensimmäisenä se näki Teivon raviradan, P kasvoi ainakin 10senttiä ihmetellen, että mikä juttu tämä nyt on?! :D Raviradalle Papsu ei kuitenkaan päässyt, vaan talutin sen klinikan ovista sisälle ja jätin ensimmäiseen tyhjään karsinaan (niitä riitti, oltiin ensimmäisiä) :D Kävin potilastoimistossa kirjautumassa sisään, äiti jäi vahtimaan Papsua. Sit Papsulta kuljetussuojat pois ja hetkenpäästä siirrettiin se karsinasta tutkimushuoneeseen. Papsun tutki eläinlääkäri Tanja Pehkonen. Kerroin hänelle oireista ja niiden hoidosta. Papsu sai hieman rauhoittavaa ja sitten käytiin juoksuttamassa sitä ulkona. Ensin mentiin suoralla ja sen jälkeen liinan kanssa isolla ympyrällä, Papsu pysyi hienosti mun hallinnassa, vaikka ihmeteltävääkin ympärillä riitti :) On se vaan helppo hevonen <3 Ja rauhoituksestakin huolimatta virtaa vielä riitti, hehe :D Tanja totesi, ettei hevonen tosiaan onnu niinkuin olin jo sanonutkin, mutta jos hakemalla hakee niin pientä epäpuhtautta juuri tuossa etujalassa. Sanoi kuitenkin että tuollainen askellus sillä on voinut aina olla jo ennen tätä vammaakin.

Sitten palattiin sisälle tutkimushuoneeseen, jossa Papsu sai lisää rauhoittavaa. Eläinlääkärin avustaja leikkasi Papsun jalasta karvat pois ja toi ultrausvehkeet valmiiksi. Papsu alkoi pian vaikuttaa aika rauhoittuneelta, joten ultraus alkoi. Tanja kertoi ja näytti meillekkin kuinka tuo laite toimii ja millätavalla sitä kuuluisi katsoa. Kys eläinlääkäri oli muutenkin todella mukava ja asiallinen nuori nainen, tykkäsin hänestä kovasti! =) Ensin katsottiin miltä terve jänne näyttää ja sitten tsekattiin vammakohdasta huonoin. Ero oli selkeä, terve jänne oli valkeaa spagettia, rikkoutunut jänne näkyi ultrassa "mustana aukkona".  Ensimmäisenä Tanja totesi, että valitettavasti olimme oikeassa ja vamma tosiaankin on pinnallisessa koukistajajänteessä. Heti perään sain kuitenkin hyviäkin uutisia: jalka tulee kyllä paranemaan, mutta siinä menee kuukausia. Totesin, että sen vuoksi olenkin koko viikon etsinyt Papsulle sopivaa oriehdokasta. Tanja sanoi että jos Papsu on ollut tarkoitus astuttaa, se kannattaisi tehdä ehdottomasti nyt. 50% jänteen pahimmasta kohdasta oli repeytynyt, joten vamma oli kuitenkin aika iso vaikkei Papsu ole jalkaa ontunut/arkonut. 

Keskusteltiin jalan hoitomahdollisuuksista, joita oli kolme: kantasoluhoito, shokwawe ja aika. Ensimmäinen vaihtoehto hylättiin yhteistuumin, se ei kuulemma auta tällaisessa tilanteessa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tuota toista vaihtoehtoa lupasin vielä harkita, mutta sanoin että mennään nyt sillä ajatuksella että Papsu astutetaan ja sillätavalla annetaan jalalle aikaa parantua itsestään. Ei sitten tule kiusausta lähteä liikuttamaan Papsua liian aikaisin, liian rankasti.

Hoito-ohjeiksi saatiin 2kk pelkkää käyntiä, sitten uusi ultraus ja jos jalka on lähtenyt hyvin parantumaan, voidaan mahdollisesti aloitella hölkkäilyt. Papsu saa asustella omassa yksiössään, pieni jatkuva liikunta tekee jalalle hyvää. Jalkaa saa kylmäillä niin paljon kuin jaksaa ja jokatapauksessa jokaisen liikutuksen jäkeen huolellisesti.

Siinä se sitten olikin, Papsulle kylmäyssuojat vas jalkoihin, kuljetussuojat oik jalkoihin. Kävin maksamassa laskumme ja hakemassa kirjalliset hoito-ohjeet. Sit Papsu koppiin ja kotia kohti :) Poikettiin matkalla Hööksissä ja X-Mealissä. Sit tallille, Papsu sai taas loimen päälleen koska sää oli todella epävakaa ja välillä satoi paljonkin vettä.

Lauantaina Papsu sai pitkästäaikaa vain olla, kun meitsille tuli mielenrauha tuon jalan kanssa :D Helpotti kovasti kun sai tietää kaiken tuosta vammasta ja onneksi olin hyvin valmistautunut tällaisiin uutisiin ja varasuunnitelmatkin valmiiksi ajateltuna.

Tänään Sanna käy hoitamassa Papsun.

Ensiviikolla aloitellaan Papsun liikuttaminen, katsotaan osaako se kävellä.. viimeistään nyt oppii, niinkuin eläinlääkärikin perjantaina totesi :D Ohjeiden mukaan saisi kävellä tunnin päivässä, mutta me aloitellaan kyllä rauhallisemmin, eikä tuo hevonen oikeasti jaksa kävellä tuntia ennenkuin tottuu tähän tilanteeseen :D Käynnissä saa tehdä minkälaista työskentelyä tahansa, maapuomeihin asti. Selässä oleva extrapaino ei kuulemma vaikuta jalkaan millään tavalla. :)

 Juuri klinikalle saapuneena :)

Sit rauhoitettuna ennen ultrausta ;)

Kyllä meidän kelepaa!

Ihan alkuun täytyy hehkuttaa, kuinka ihania ihmisiä oon ympärilleni saanutkaan!

Ajattelin jo että tässä tulos kun kaikki oli niin täydellistä, mutta täytyy myöntää ettei asiat oo sen kummemmin muuttuneet, nyt täytyy vaan sopeutua uuteen tilanteeseen ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne tällähetkellä ovat. Tällainen vakava jalkavammahan on aina ollu mun pahin pelkoni, mitä jos Papsulle kävisi liian huono tuuri? Tottakai mua harmittaa että tämän piti tapahtua just nyt, just meille, mutta minkäs teet. Mennyttä ei voi muuttaa ja that's it! Onhan sitä tullut mietittyä moneenkin kertaan, että mitä jos... ja näitä jossittelun aiheitahan riittää kahdeksikin vuodeksi taakseppäin :D Mä oon kuitenkin monella tavalla taikauskoinen ja se onkin suuri helpotus tässä tilanteessa. Näin oli tarkoitus käydä ja näin myös kävi. Jos se ei olisi tapahtunut nyt, se olisi tullut vastaan jokatapauksessa. Oon jollaintapaa tosi iloinen siitä, että tämä vamma tuli esiin tällätavalla ja tällähetkellä. Kun mietitään oikein tarkasti, niin viimeinen puolivuotta on ollut Papsulle kevyintä aikaa moneen vuoteen. Luojan kiitos tämä vamma tuli esiin ennen kisakautta ja kovaa treeniä. En voisi kuvitellakkaan miltä olis tuntunut jos jalka olis hajonnut esteradalla, esimerkiksi alastulossa ja rankemman treenin jälkeen. Itseänihän siitä olisin sättinyt monta vuotta. Nyt asia on helppo käsitellä, vaikka sunnuntaina mulla olikin aika vaikeaa. Katsoin yhtä sikahyvää eläinohjelmaa ja nauroin sekä itkin samaan aikaan, sitä ei vaan saanut loppumaan :D Ville ihmetteli vieressä, tuollaisissa tilanteissa on varmasti tosi hankalaa ymmärtää meitä naisia xD Yritin kyllä selittää ettei mulla ole hätää, mutta sitähän ei uskottu alkuunkaan =)

Maanantaina soitin heti Teivon klinikalle ja sain Papsulle ajan ultraukseen perjantai-aamuksi. Aloin myös vakavasti harkitsemaan Papsun astutusta, mutta odotan vielä mitä klinikalla sanovat toipumisesta. Töiden jälkeen lähdettiin Tiinan kanssa Ylöjärvelle, Horzen avajaisiin. Siellä ei ollut mitään "avajaistarjouksia" tai muutakaan "ihmeellistä". Ostin Horzesta kuitenkin itselleni uudet timskuhanskat ja Papsulle lisää kylmälinimenttiä, heinäverkon sekä jotain myrkky-ainetta tuohon jännevikaan. On vissiin aika ärhäkkää kun pitää levittää tyyliin hammasharjalla, eikä saa laittaa suoraa iholle vaan pelkästään karvanpäälle josta sitten pikkuhiljaa imeytyy jalkaan, hintakin oli sen mukainen :D Ainut purkki missä luki jotain jänteistä, niin pakkohan se oli ostaa. Kassalta saatiin sentään ilmaiseksi jokin "linimentti"purkki ihan omaan käyttöön, joka oli vartavasten tarkoitettu ihmisen lihaksille. Seuraavaksi sunnattiin Hööksiin, joka oli edelleen paljon parempi paikka! Hööksistä mukaan tarttui iso neliöheinäverkko, jodopaxia sekä mulle itselleni Back On Track polvituki. Extraostoksena otin vielä paketin ihmeharjoja, jotta sain yhden leiman lisää :D Sit X-Mealin kautta kotiin ja melkeinpä suorilta lähtö tallille. 

Minna oli sopivasti tallilla touhuamassa ja meillä oli aiemmin puhetta, jos tekisi Papsulle oman lepotarhan. Siinä sitten ehdotin, että väsäiltäisiin se tarha jokupäivä kun mulla on vapaita ja aikaa milloin tahansa. Minna sitten ryhtyi välittömästi toimeen ja tarha oli puolessatunnissa viritelty valmiiksi! Tuo tarha rajattiin vanhan tarhan sisälle ja sitä tehdessä Papsu käveli kiltsiti, aivan itse omaan yksiöönsä kuin tietäen, että tää on mulle! :D Tämä tehtiin siis sen takia, että Papsu käytti ylimäärästä energiaa turhaan juoksenteluun tarhassa. Nyt saa olla ihan rauhassa ja yksin, tarhakin on sen verran pieni, ettei siellä kovin suuria vauhteja saa otettua ;) Papsulla on yksiössään oma sateensuoja, jonne virittelin heinäverkkosysteeminkin. Jo viikossa P lihoi aika paljon ilman liikutusta, joten nyt saa syödä vähän vähemmän. Periaatteessa sillä on edelleen kokoajan tarjolla heinää, mutta sitä vaan on hankalampi ja hitaampi syödä. Tuo verkko oli aika riittoisa, kun illalla sen täytin eikä aamulla ollut edes tyhjä! Papsun yksiön sijaintikin on paras mahdollinen: tammojen ja ruunien välissä lähellä molempien ruokintapaikkaa. Kaverinäkymät ovat siis mitä parhaimmat ja seura on lähellä, vaikka hetkenaikaa nyt yksin joutuukin olemaan. Papsun pitää aika usein syödessäänkin käydä tsekkaamassa, ettei kaverit oo kadonneet mihinkään, hah :D Tämän tiesin jo etukäteen ja siksi onkin hyvä että heinät on katoksessa "piilossa". Kun tarha oli viritelty, tein Papsulle perus jalkahoidot ja palautin sen totuttautumaan uuteen tarhapaikkaan. Jätin varoiksi riimun päähän jos tästä seuraa jokin härdelli, mutta kaikki oli mennyt hyvin! :)

Tänään menin siivoamaan Papsun yksiön, jotta sitä on helpompi jatkossakin pitää siistinä. Noin pieni pläntti on nopeasti sotkettu uudestaan! Täytyykin yrittää siivoilla sitä viikoittain ja eiköhän se onnistu tällä tekemisenpuutteella ;) Tarkoitus siis olisi, että Papsu pysyy pikkutarhassaan kesäkuuhun asti, kunnes alkaa laidunkausi. Kun tarha oli siivottu, otin Papsun suuliin ja tein suunnilleen samat hoidot kuin aina ennenkin. Parina päivänä oon tuohon etujalkaan laittanut linimentin sijasta jotain "resepti"ainetta, jonka Anne mulle sunnuntaina antoi. Auttaa tulehduksiin ja verenpurkautumiin jne.. Ilma alkoi olemaan aika kalsa ja Papsu saikin loimen päälleen. Välillä on ihan ok ilma, mutta välillä taas käy kamala tuuli ja sataa vettä! Sit P tarhaan ja itse kaupankautta kotiin :)

Eiköhän asiat tästä järjesty pikkuhiljaa. Mahdollinen sulhasehdokas on periaatteessa päätetty, jos Papsu astutetaan jo tänävuonna. Silläaikaa kun Papsu lepäilee, saan ratsastaa muutamalla lainahevosella, joten ei senkään asian kanssa ole mitään hätää =) Onni on hyvät ystävät! <3

 Tarha jatkuu muutaman metrin tuonne oikealle, en vain saanut mahtumaan kuvaan.

Tilannekatsaus.

Lauantaina menin tallille heti töiden jälkeen enkä osannut kuvitellakkaan mikä yllätys mua odotti! Menin hakemaan Papsua tarhasta ja suunnistettiin ensimmäisenä letkun luo. Puhdistelin jalkoja kurasta ja aika pian huomasin Papsun vasemmassa TAKAjalassa kuivunutta verta. Ei muutakuin kurkistus lähemmäksi ja haavahan sieltä löytyi, hienoa! Ensimmäistä kertaa elämässäni tämä heppatouhu alkoi käydä luonnon päälle. Kylmäilin ensin etujalan ja siirryin sen jälkeen tutkimaan takajalkaa. Onneksi aurinko paistoi kuivattavasti, joten sain rauhassa letkutella ilman huonoa omaatuntoa siitä, että tallinpiha lainehtii vedestä. Tällämenolla se vielä lainehtiikin, ei-kiitos-yhtään-haaveria-enään! Pitkän letkutuksen jälkeen hevonen suuliin ja kylmäsuoja etujalkaan. Takajalan haavan puhdistin ensitöikseni, se oli aika iso muttei onneksi syvä. Jalassa oli pientä turvotusta ja hieman lämpöä, joten toinenkin suoja pääsi hyötykäyttöön. Toivottavasti Papsu tajuaa nyt ettei suojia ole enempää, ellei sitten kehittele seuraavista vammoista lämpöhoitoisia. Kun kylmäyssuojat tekivät työtään, mä harjailin Papsua, tuskailin ja huokailin..mitä seuraavaksi? 

Jalkojen hoito jatkui... otin takajalasta suojan pois, puhdistin haavan, suihkuttelin päälle lila-spraytä, sen päälle tervalaastari ja lopuksi haavan kohtaan jodo-pax. Sitten suoja pois etujalasta, pieni tutkimus ja kylmälinimentti. Laitoin linimenttiä vähän myös takajalan ulkopuolelle, tuo haava kun on jalan sisäpuolella. Vihdoin Papsu pääsi tarhaan..ja minä kotiin.

Tänään Sanna kävi hoitamassa Papsun mun ohjeistuksella ja kun pääsin töistä niin lähdettiin Villen porukoiden kanssa katsomaan Papsua, tai lähinnä sen jalkoja. Diagnoosi pysyi ennallaan, nyt täytyy vain toivoa että vamma olisi lievimmästä päästä. Ville otti Papsun takakengistä hokit irti jotta mahdollisilta lisävahingoilta säästytään, mutta etujaloissa annetaan vielä olla. Papsun kengityksen kanssa ei pidetä kiirettä, koska hokkikenkä etujaloissa antaa paremman pidon ja sillätavalla suojaa vammajalkaa lisävaurioilta. Tässä pikkuoperaatiossa ei kauaa aikaa mennyt ja Papsu pääsikin pian takaisin tarhailemaan, toivottavasti rauhallisissa merkeissä!

Huomenna soitan Teivon klinikalle ja varaan ajan ultraukseen. Sen jälkeen ollaankin paljon viisaampia, nyt vain peukut pystyyn! On meillä ainakin maailman parhaimmat tukijoukot, kiitos kaikille rakkaille jotka tuntee piston sydämmessä! <3

Paljon on tapahtunut, mutta ollut myös tapahtumatta.

Torstaina eli eilen kävin hoitamssa Papsun aamupäivällä ja illalla.

Ensin lähdin tallille yksin ja tein hieman nopeamman hoidon, kylmäys letkulla ja suojalla reilun 30min yhteensä, laitoin jalkaan kylmälinimentin ja jätin Papsun muutamaksi tunniksi karsinaan. Ajattelin testata onko levolla jonkinlainen vaikutus jalkaan, mutta sekä Papsun että mun onnekseni huomasin, että siitä on korkeintaan haittaa. Päivällä ilma oli kyllä mitä kamalin, joten sisällä olosta oli edes jotain hyötyä. Papsu jäi karsinaan sitäpaitsi ihan mielellään, kun Sweedie ja varsa majaili vieressä ;) Kun Papsu oliv ielä käytävällä, sen aiemmin myös hieronut Satu tutki jalkaa meitä viisaampana ja totesi, että hänen mielestään vika löytyy koukistajajänteestä. Tätä mä en ihan toivonut ja olinkin aika masareissa, mutta kuitenkin helpottunut siitä, että vihdoin saatiin jotain selkoa asiaan. Soitinkin heti klinikalle ja sanoivat sieltä, että seuraile jalkaa vielä loppuviikko ja jos ei lähde parempaan saatikka jos huononee tuosta, niin alkuviikosta ajanvaraus ultraan. Jalka onkin nyt muutaman päivän ollut täysin samanlainen, vaikka turvotus häipyi kylmäyksen johdosta niin möykky sekä lämpö on ja pysyy.

Päivällä kävin äidin kanssa Reetan luona kraniosakraalihoidossa, nyt sain siis vihdoin itsekin kokea sen, mitä Papsu on muutamaan kertaan kokenut =) Mun polvissa on edelleen vikaa joka tuskin katoaa koskaan, vasen käsi on jumiutunut hieman alemmaksi kuin oikea, jonka takia ratsastaessa mun on vaikea kannatella ulkokättä samalla kohtaa kuin sisäkättä, toisinpäin ongelma ei ole yhtä hankala, eli siis jos vasen käsi on ulkona, se valahtaa huomaamattani aina liian alas. Oonkin ihmetellyt, miksen saa tuota vikaa korjattua niinkuin muita, mutta ongelma olikin laajempi kuin luulin. Suurin propleemo löytyi kuitenkin selästä ja Reetta huomasi sen heti hoidon alkuvaiheessa, vaikka kävikin selän viimeisenä läpi. Yläselässä oli pieni tulehdus päällä ja alaselän toinen puoli jatkuvassa krampissa, wuhuu! Eipä tartte ihmetellä miksi niskat rutisee liikkuessa, mutta nyt on jo paljon parempi! =) Olo oli aika hassu hetkenaikaa, mutta parasta tässä on se, että vaivat on hävinneet melkeinpä huomaamatta. Viimekertaisen hieronnan jälkeen kun en pystynyt edes kunnolla ajamaan autolla, niin ero on nyt erittäin selkeä :D

Hieman ennen kuutta lähdin uudestaan tallille, tälläkertaa Sannan kanssa. Papsu odotteli karsinassa, mutta kuten jo totesin, ei siitä ollut hyötyä tai haittaa. Papsu oli tietenkin hieman yleiskankea, koska ei oo moneen kuukauteen joutunut "seisomaan paikallaan" noin kauaa. Sanna kasteli Papsun jalkaa ja mä kävin hakemassa kylmäyssuojan pakastimesta. Pihalla oli edelleen hirveä myrsky, joten letkutus jäi sen takia väliin, oltais oltu koko porukka läpimärkiä jos sinne kaatosateeseen oltais lähdetty seisoskeleen. Muutenkin noista kylmäyssuojista on ollu suuri hyöty tässä kurakelivaiheessa, koska ei oo tarvinnu veden kanssa läträtä kauaa kerrallaan. Papsu sai suojan jalkaansa ja Sanna harjaili sitä sillävälin kun mä siivosin karsinan P:n jäljiltä. Kylmäyshoito kesti noin tunnin ja aikamme kuluksi siivoiltiin ja järjesteltiin tallia, kyllä tulikin siistiä..hetkeksaikaa =) Viimeisenä Papsun loimitus ja linimentti jalkaan, oon muuten kylmäyshoitojen yhteydessä puhdistanu ja kuivannu vuohiskuopat huolellisesti sekä suihkutellu niihin tervalaastaria kurasuojaksi, toimii!! ;)

Tänään lähdin heti aamulla tallille ja Papsu sai noin 40min kylmähoidon+linimentin. Tälläkertaa jouduin letkuttamaan kaikki jalat, koska ne olivat aivan kurassa mahaan asti! Mutta tervalaastari oli pitänyt kuran hienosti loitolla vuohiskuopista, wihuu :) Ilma alkoi kirkastumaan, joten tälläkertaa Papsu pääsi tarhaan ilman loimea ihmettelemään paskansiivousoperaatiota ;) Teresa lupasi käydä laittamassa illemmalla taas Papsulle lisää kylmälinimenttiä. <3 Huomenna pääsen tallille vasta iltasella, katsotaan jos saatais kengittäjätkin paikalle ja Villen isä antaisi ongelmajalasta oman mielipiteensä.

Eilen illalla etsin netistä infoa ja saamieni tietojen mukaan itse epäilen nyt vahvasti pinnallisen koukistajajänteen revähdystä:

Pinnallisen koukistajajänteen revähtymät tyypillisimmin esiintyvät jänteen ”ytimessä” etujalan säären keskivaiheilla, jossa pinnallisen koukistajajänteen poikkileikkaus on pienimmillään. Jalan profiili voi muuttua kun pinnallinen koukistajajänne ”pullahtaa” säären takapuolelle. Pinnallisen koukistajajänteen vaurioon liittyvä ontuma on tyypillisesti lievä, ja ontuma lieventyy nopeasti ensimmäisen viikon aikana. Hyvin lievien vaurioiden ollessa kyseessä hevonen ei välttämättä onnu lainkaan.

 Päiväunilla <3

Papsu Villen karsinassa. =)

Lisää jalkahoitoa ja varsuli ulkoilemassa.

Tänään lähdin tallille heti töiden jälkeen, n. puoli 3 aikaan.

Kehittelin eilisen ja tämänpäivän aikana itselleni kauhukuvia tuosta jalkaongelmasta, vaikka tiedänkin ettei tällähetkellä ole mitään hätää. Tein suunnitelmia jo senkin varalle, että Papsulla ei voisi ratsastaa piiitkiin aikoihin, no onpahan suunnitelmat valmiina jos pahin toteutuu... Kamalinta tässä tällähetkellä on se, ettei kenelläkään oo mitään aavistusta mikä tuota jalkaa nyt vaivaa! Tänään lähdin kuitenkin ihan hyvillä mielin tallilta, sillä pieniä muutoksia oli nyt huomattavissa... Varaudun kuitenkin siihen, että edessä saattaa olla klinikkareissu jos tuo möykky ei pian katoa kuin itsestään.

Tallille päästyäni menin heti hakemaan Papsun tarhasta, kylmäsin vaivajalkaa ja letkuttelin samalla muistakin jaloista pahimmat kurat pois. Sitten Papsu talliin ja operaatio jalan jäädytys, heh. Koska heräsin tänään normaalia aikaisemmin jo 5 jälkeen, menin tietenkin unohtamaan tärkeimmät kotiin: nimittäin KYLMÄYSSUOJAT! Joo muistin asian 1min ennen tallille saapumista. Kehittelin jalkaan sitten Minnalta lainaamista pakastepusseista omanlaisensa kylmäsuojan, se sai kelvata tälläkertaa. Kun jalka oli kirjaimellisesti paketissa, harjailin yltäpäältä mutakuraisen Papsun takaisin itsensä väriseksi ja sen jälkeen hoidin huolellisesti kaikki jalat, vaivajalan pakettikohtaa lukuunottamatta. Ensin huolellinen harjaus ja tarkistus, sitten kuivaus ja vanhojen arpien tervalaastarointi. Tämä kurakeli tekee nuo vanhat haavakohdat inhottavan näköisiksi joten yritin kehitellä niihin edes jonkinlaista suojaa hetkeksi, rivi tästä vielä puuttuisikin! Sitten hieman lisää puunailua, jouhuen selvittelyä jne.. Papsu oli koko hoidon ajan tosi nätisti eikä hätkähtänyt edes siitä, että kaveri lähti ilman häntä lenkille! Ehkä Papsu mielellään pysyy nyt lähellä varsaa, se on niin ylihuolehtivainen että murehtii jo omien lastensa lisäksi muidenkin lapsista ;) Papsu joutui seisomaan tallissa aika kauan myös ilman erityistä huomiota, kun aikani kuluksi askartelin Papsun laatikoihin uudet Papsu-laput ilman informaatiota laatikon sisällöstä-vanhat sisällöt ei oikein tahtoneet pitää enää paikkaansa :D Papsu oli silti kiltisti ja tuntui ymmärtävän, että tässä yritetään vaan auttaa! :) Vaikka Papsun mielestä jalassa ei olekaan mitään vikaa, miksi olisi? :o

Kun jäädytys oli ollut käynnissä noin tunnin verran, otin kylmäyspakettini pois jalasta ja aloin taas tutkimaan ongelmakohtaa eri näkökulmista ja monella eritavalla ajatellen. Jalka näytti edelleen oudolta, hmph! Lisäksi se oli edelleen lämmin, vaikka turvotus olikin ahkeran kylmäyksen ansiosta hävinnyt oikeastaan kokonaan. Mutta itse ongelma, eli möykky oli ja pysyi paikallaan. Miksei tällaisiin ole keksitty mitään ihmekonsteja! Esimerkiksi ihmelaastarille tai ihme-spraylle olisi kovasti käyttöä hevospiireissä sekä varmasti monissa muissakin piireissä! Noita kun käyttäisi niin kaikki vaivat häviäis.. justjoo. Viimeisenä Papsu sai jalkaansa Super Gold Effect-kylmälinimentin, mikä on eri kuin se linimentti jota Teresa kävi laittamassa Papsulle eilen illalla, kiitos muuten Teresalle suuresta avusta!!! <3 Käytän noita nyt vuoropäivinä, kun en oikein tiedä kumpi olisi parempi juuri tähän vaivaan...Pääasia että molemmat kylmää ja saattaa niissä jonkinlaisia erojakin olla, jos ei muuta niin ainakin väri, toinen on sinistä ja toinen valkoista :D Älkää siis pelästykö, tuo kuvassa oleva jalka ei ole homehtunut, sillä tänään sattui olemaan sinisen aineen vuoro :D Ja sitten loppujenlopuksi ja viimeistelynkin päälle ihmeteltiin jalkaa vielä kolmisin Minnan ja Teresan kanssa. Minnan kanssa päädyttiin siihen tulokseen, että möykky on nyt kuitenkin hieman pienentynyt ja ainakin vaihtanut paikkaa enempi jalan takaosaan, kun aiemmin se taas oli hieman leveämmällä alueella ja ulottui jalan molemmille puolille. Jos blogia lukee joku selvännäkijä, ole hyvä ja ota yhteyttä pikaisesti! Ja kaiken tämän pitkän tekstin päätteeksi voin todeta taas, että Papsu pääsi kuin pääsikin takaisin tarhaan, jossa alkoi pian varsantuijotus-show =)

 Ensin P oli tarhan kauimmaisessa nurkassa...

 Mutta lähti kiltisti mua vastaan <3

 Ja tuli perille asti =)

Jalka tänään sivusta kuvattuna.

Sitten vietiin Minnan ja Teresan kanssa varsaa kentälle ulkoilemaan, tässä kuvasatoa! =)

Jalkahoitoa.

Tänään heräsin hyvissä ajoin ja lähdin heti Papsun jalkaa hoitamaan. Olin tallilla vähä 10jälkeen ja hain Papsun tarhasta, harjasin jalat ja sitte pihalle letkutukseen. Tällähetkellä jokapaikka on kurassa ja vesilätäköitä siellä täällä, joten kylmäilin jalan aika nopeasti koska pystyin jatkamaan hoitoa kylmäyssuojilla. Kastelin vähän toistakin etusta, koska suojia on kahdet. Sit takas talliin ja kylmäyssuojat paikoilleen. Ne olikin jaloissa n.40minuuttia, kun harjailin Papsua ja tein kaikkea muutakin hommaa- mitä pidempään kestää, sen parempi! Sitku hommat loppu otin suojat pois ja vein Papsun takas tarhaan.

Jalka näytti jo hitusen paremmalta kuin eilen, mutta silti vielä aika karmea kun katsoi tietystä kulmasta. Se näyttää ihan siltä, että siellä olis joku luu poikki tai muuta :D Ei kuitenkaan arkonut edelleenkään kosketusta- painelin aika kovaakin, eikä myöskään onnu tai varo liikkuessaan. Mittailin lopuks Papsun lämmöksi 37.3, joten ei tämän pitäis mihkään lunssaan viitata. Laitan tähän vielä muutamia kuvia jalasta, jos jollain joskus ollut samanlainen mystinen jalkatapaus, niin kertokaa ihmeessä! :) Kuvat otettu videokameralla, joten laatu on vähän mitä sattuu!

 Mikäs tässä ku hoito pelaa :D

Sydämentykytyksiä ja suunnitelma B:t kehiin.

No ehkä otsikko on hieman liioittelua, mutta Papsu onnistui säikäyttämään mut tänään pahemman kerran! Viimepäivinä on menny suunnitelmat monesti uusiksi ja ehdin jo lupailemaan FB-sivuilla erikoispostausta, itseasiassa jo eiliseksi. Tämä lupaus kyllä täyttyy vielä, mutta ei ihan siinä aikataulussa kuin aluksi kuvittelin!

Tässä kuitenkin tälläerää pieni kertaus loppuviikosta ja tarinointia myöskin tältäpäivältä.

Sanna ratsasti Papsun to&la, siinä välissä eli pe Papsu sai vapaapäivän.

Sunnuntaina mulla piti olla vapaata ja olin keksinyt koko päiväksi kaikkea kivaa heppatouhuilua, kun aikaa kerrankin oli (HUOM Kari Vepsän kurssia jouduttiin siirtämään myöhemmäksi, tiedätte-varmaan-miksi) Aamulla kuitenkin hieman 6 jälkeen sain soiton töistä ja lähdin sitten samantien ylläriaamuvuoroon. Työpäivän aikana tein muutamia kompromisseja joiden johdosta mm. Papsu sai "ylimääräisen lepopäivän". Kun sitten kahdelta pääsin töistä, suuntasin kaupan kautta Villelle ja aika pian lähdettiin toteuttamaan yhtä alkuperäisistä suunnitelmista: Arskan ratsastus yli vuoden tauon jälkeen. Ja heti alkuun voin kertoa, että mä oon niiiin pihalla tuollaisten norsujen kanssa! Noh, haettiin Herra A ja sen puolisisko Ellu talliin ja varustettiin molemmat aika nopsaa. Ehdin kuitenkin tekeen muutaman kunnioitusharjoituksen käytävällä ja sain siitä edes pienen toivonkipinän itselleni. A osaa olla todella tympeä ja perussuomalainen mies, jos se saisi ja osaisi, niin varmasti joisi kaljaa kaikki illat ja päivätkin! Harjoiteltiin siis ihmisen huomiointia sekä väistämistä ILMAN kosketusta ja tekemättä asiasta mitään numeroa. Ensin A luimisteli mulle ja näytti just siltä itseltään "ei nyt just kiinnosta"-tyypiltä. Muutaman kosketuskerran jälkeen tämä kuitenkin sujui mielekkäästi ja helposti pelkällä ääniavulla, jes! Testi 1-läpäisty. Kun sain herralle suitset päähän ja ohjat niihin kiinni, näytin kypärääni ja laitoin sen päähän, Arskasta tuli heti aivan eri hevonen, se tuijotti mua tohkeissaan ja oli valmiina lähtöön.."etkö sä laitakkaan mulle kärryjä?". Selkäännousussa ilme kuitenkin palautui takaisin tympeä-tasolle ja aluksi musta tuntui, ettei tää hevonen muista koko asiaa enää. Pienen totuttelun jälkeen selvisin kuitenkin selkään asti ja päästiin jatkamaan operaatioita ilman suurempia ongelmia. Kierrettiin pellolla Ellun perässä ja Arska oli hieman ihmeissään, muttei tälläkertaa järjestänyt mulle mitään kiukuttelupukkikohtausta. Hetkenpäästä Arska vaipui perusmiehen tasolle ja teki itsestään tylsääkin tylsemmän.. se pysähtyi vähän väliä eikä halunnut lähteä liikkeelle.. Sitten tuli täys-stoppi. Keskustelin asiasta nätisti, mutta vaikka kerroin että päiväheinät odottaa, se ei näyttäny poikaa kiinnostavan, pah! Arska ei kuunnellut mua ollenkaan ja sen ilme näytti lähinnä siltä, että jos se osaisi puhua niin olisi kysynyt Villeltä jotain tämäntapaista "mikä mun korvissa surisee, ihanku joku tuolla ylhäällä yrittäis saada muhun kontaktia". Eiku alas selästä ja pikkukenkien kanssa vetiseltä ja märältä pellolta takaisin tallille. Olin pettynyt ja kerroin Arskalle kuinka idiootti se osaakaan olla, taisi poitsu luulla että pääsi tästä helpolla mutta ei nuolla ennenku tipahtaa. Otin itselleni raipan ja lähdin tielle taluttamaan tuota pässiä. Tehtiin pysähdys-liikkeellelähtö-harjoituksia aika pitkään ja jatkoin vielä senkin jälkeen kun Ville tuli Ellun kanssa pois pellolta. Tuossa vaiheessa Arska oli sitämieltä, että eiköhän meillekki nyt riitä, mutta halusin antaa kunnon opetuksen ja kiusasin lisää tylsillä jutuillani. Eihän tuostakaan meinannut mitään tulla, hevonen keskitty kaikkeen muuhun kuin olennaiseen, mutta jos vahingossa huomio jäikin muhun, Arska kyllä ymmärsi mitä hain takaa. Harjoitusten jälkeen A:lta suitset pois ja tarhaan vienti, yritin esittää masentunutta ja välinpitämätöntä, mutta se tuskin tehosi sen enempää kuin muutkaan yritykseni :D Voin vain luvata itselleni, että en ikinä osta tuollaista hevosta ja opetan mahdolliset varsani alusta asti herkiksi ja luonnollisesti kunnioittaviksi kumppaneiksi. Kyllä tuli ikävä omaa hevosta, Papsu on niin huippu ja just semmoinen mun käteen sopiva yksilö <3 Loppupäivä me sit vaan hengailtiin sisätiloissa ja olinkin aika väsynyt ylläriheräämisen takia, koska ehdin nukkumaan ennen sitä n.4h :D

Tänään lähdin päivällä tallille ja laitoin Papsun ratsastuskuntoon, tälläkertaa kumikuolaimen kanssa josta Papsu ei ollut kovin innoissaan :D Ilme kertoi taas paljon, suu kävi siihen malliin että ihanku tää olis joku uuskin juttu :D Halusin nyt kuiteski kokeilla noita itse ja tehdä sen perusteella päätöksiä tulevaisuudesta, jos ei sovi niin that's it, meitä ei sitten kouluradoilla enää nähdä. Kentällä Papsu oli tosi rauhallinen ja rento käynnissä, ravissakin onnistu ihan ok mutta pidätteet piti tehdä tosi selkeesti istuntaa apuna käyttäen. Laukassa tuli esiin taas iänikuinen ongelma, ei kuuloa, ei kontrollia, hevonen juoksee alta pois ja minä joudun käyttämään liikaa käsiä. Tappeluiden jälkeen anteeksipyyntö sekä sovinto, sitten loppuravit eteenalas ja käyntien kautta takaisin talliin. Se oli sitten siinä, tästälähtien käytän vaan hackamorea ja sillä hyvä. Jos se on hevoselle ainoa oikea ratkaisu, niin sitten se on niin. Jos jokakerta kuolainten kanssa hevonen on tuollainen, ei siitä oo iloa kenellekään. Mulle on tärkeintä että Papsu on edes jonkin härpäkkeen kanssa tyytyväinen, ollaan kuitenkin selvästi löydetty meidän juttu-hackamore ja siitä oon todella iloinen. Tänään lupasin Papsulle, ettei sillä enää ratsasteta kuolainten kanssa! Kun sain hevoselta varusteita pois, harjailin karvat suoriksi ja laitoin loimet päälle. Sitten vähä leipää palkaksi ja pihalle letkuttaan jaloista hiemat pois. Aloitin vasemmalta ja koin järkytyksen, Papsun etujalka oli ihan kummallisen näkönen ja pelästyin tosissani kunnes tajusin että a. ei oo ontunut sitä ja b. ei aro kosketusta. Letkuttelin loputkin jalat ja huusin Minnalle että tulee kattoon sitä mun kans, Papsu suuliin ja tutkimus päälle. Ei arkonut edelleenkään, mutta jalan ulkoreunassa oli kova "möykky"+ vähän turvotusta jalan sisäpuolella ja pikkusen lämmin. Mitattiin lämpö 38.0 joka on ihan normilämpö Papsulle ottaen huomioon että rasituksesta oli vasta max. 15min aikaa. Ei muutaku polle tarhaan ja tarkkailuun. Veikkaisin että on kolhassut jalkaa tarhassa esim. ruokintatelineeseen, jännä vaan ettei oo yhtään kosketusarka. Toivotaan että menee pian ohi ja siihen asti tarkkaillaan tilannetta, hoidetaan Papsua ja kylmäillään jalkaa.

Koulurääkkiä sateessa.

Kuten arvata saattaa tänään tietysti sato vettä, just kun mulla olis ollu aikaa panostaa heppojen kuvailuun ja kaikkee! Noh, joskus muulloin sitte.:) Tosiaan, tänään mulla oli paljon aikaa olla tallilla kun iskä meni meidän mökille heppailujen ajaks tekeen jotain ja sainkin kulutettua varmaan reilu 3 tuntia tallilla. Hain märän ja innostuneen näkösen ponskun sisälle ja samalla talliin tuli 2 muuta heppaa kengitettäväks. Papsu oli helppohoitonen tänään kun ei lähteny kauheeta karvavuorta... :D

Alotin taas työt käynnissä asettelemalla. Menin kahdeksikkoja ja paljon ihan urallakin, joka välillä on vähän hankalaa. Papsu oli tosi kiva ratsastaa, välillä tosin yritti päästä helpommalla ja pienenteli voltteja oman päänsä mukaan, mutta takaosaa väistättämällä sain sen taas heräteltyä ja kuunteleen ja sit menikin tasantarkkaan miten pyysin. Heti alusta asti Papsu kulki rennosti ja haki muotoo. 

Ravissa ratsastin aika samallatavalla kuin käynnissä eli kahdeksikkoja, voltteja ja paljon uralla sekä lävistäjiä. Annoin Papsun kulkea reippaasti, muttei kuitenkaan niin että juoksi alta pois. Papsu oli todella hieno! Alussa muutamat voltit ja niiden jälkeen heppa meni hienosti muodossa ja vieläpä pysyi tasaisena eikä viskonut päätään. Vaikka Papsu oli alusta alkaen hyvä ratsastaa tein kuitenkin taas paljon töitä ravin kanssa. Keskityin esimerkiksi ratsastamaan kahdeksikkojen suoristukset huolella ja menemään uralla kulmiin yms aika tavallista, mutta niistä tulee kuitenkin aina välillä luistettua... Ennen laukkaamista ratsastin samoja juttuja vielä harjoitusravissa ja keskityin oikein kunnolla taas istuntaan. Alussa tuntuma oli vähän epätasanen, huomasin sen siitä, että Papsu rupes heilutteleen päätä ylös alas eikö ollu enään yhtä tasanen. Hetkenpäästä kuitenkin rupes sujuun! Nyt tuntuu jotenkin tosi helpolta istua siellä satulassa ja välillä tekis mieli vaan mennä harjotusravia kokoajan kun kyydissä on niin helppo istua.:P Kiinnitin huomioo paljon mun jalkoihin ja sain ne pidettyä paikallaan hyvin ja varmaan ekan kerran Papsulla ratsastaessa pidin jalat oikeesti hepan ympärillä, ilman et ne heilu jossain mäellä! Nyt vasta tajusin kuinka paljo helpompi siellä on istua kun on oikein siellä kyydissä ja ettei se heppa sieltä alta karkaa vaikka pitää jalat lähellä hevosta.:) Opettelin myös niinkin hankalaa asiaa kuin suorassa istuminen... Aina meen kauheessa etukenossa huomaamattani. 

Laukkailin uralla/iiisolla keskiympyrällä. Aloitin taas ottamalla oikeeta laukkaa. Nostin laukat ravista, nostot olis voinu olla vähän terävempiä mutta ihan kelvollisia ne kuitenki oli. Laukkasin välillä muutamanki kerran kenttää ympäri putkeen ja asetin samalla, eli ei menty vaan pää ylhäällä täysiä kenttää ympäri ja Papsu myötäskin hyvin ajoittain. Papsu ei kaasutellu läheskään yhtään, mitä se yleensä tykkää harrastaa jos paljonki laukkaa yhteenmenoon. Kokeilin koota laukkaakin ja nätisti rupes askel lyheneen ja otti myös hyvin raville ilman mitään vetotappeluita! Vasempaan nostot oli ihan hyvät, mutta ite laukka olikin taas aikamoista rallitusta. Sain kuitenkin Papsun ajoittain myötäämään kaulasta! Laukkojen välissä piti välillä taas ratsastaa Papsu kuulolle ravissa ja saada vähän kierroksia laskeen. Otin vaan muutamat nostot kumpaankin suuntaan, niin että tuli hyvät laukat, koska en nähny tarvetta tänään kuumentaa sitä ylimääräsillä laukoilla ja piti taas vähän ajatella kenkiäkin että pysyis nyt vielä hetken jalassa.

Lopuksi vielä kunnon ravailut, että sain Papsun taas kuulolle ja rauhottuun. Aluksi piti taas mennä lujaa, mutta hetken ratsastuksen jälkeen malttoi ja kulki oikein nätisti. Annoin vielä pidemmän ohjan ja ravailtiin vielä eteen-alas hetkenaikaa. Loppukäyntien jälkeen kentältä jätöksien siivous, ja talliin ottaan varusteet pois ja loimet niskaan. Papsu saikin olla tallissa sateensuojassa hetkenaikaa, kun odotin että viimenen heppa kengitettiin loppuun ja mentiin sitten samaan aikaan pois tallista niin ei tarvinnut kengitettävää heppaa siirrellä edestakaisin pois meidän tieltä. Koska sää ei tosiaan ollut erityisen nätti eikä Papsusta kovin edustavia kuvia olis tänään tuolla vesisateessa saanut niin lisään tähän parit ratsikuvat viimeviikonlopulta. 

Näytän tosi viisaalta ku viheltelin..:D Yirin saada tota heppaa ees vähä enemmän kiinnostuneen näköseks...

Putsailin tänään vielä kummatki satulat, suitset, kaikki vyöt (paitsi uuden panssarin), parit suojat ja omat saappat ajankuluksi.:D

Ihanan keväistä......

Ravityöskentelyä.

Jeejee, meidän kenttä on lähestulkoon sula! Muttasiis, tänään iskän kans mentiin tallille ja normitapaan hoitelin Papsun. Karvaa lähti taas kiitettävästi niin sai hetken jynssätä. Kun olin saanu Papsun taas hieman karvattomammaks ja varustettua menin kentälle, siellä olikin Teresa jo Villen kanssa ja ratsasteltiin sitten samaan aikaan.:) Alkukäyntien jälkeen aloin taivutteleen, alussa Papsu oli paljon sisäpohjetta vastaan joten väistättelin hieman niin alko kuuntelemaan ja sujuun hyvin.
Tein paljon töitä ravissa. Alussa normaalisti kevyttä ravia, asettelin ja menin paljon isoilla ympyröillä, että sain heppaa taipumaan. Papsu meni yllättävän hyvin, eikä viskonu päätäänkään ollenkaan! Tein myös pysähdyksiä jotka sujui myös hyvin, en sen kummempaa tehtävää, keskityin vaan saamaan hyvää ravia, hevosen avuille ja ite ratsastaan oikein. Hetkenpäästä istuin satulaan ja tein harjotusravissa aikalailla samankaltaisia juttuja, ratsastelin myös ihan suoralla uralla ja lävistäjillä, Papsu meni rauhassa ja pyöreenä! Kokosin myös hieman ravia, hyvin meni.:)
Otin laukkaa vain muutamia nostoja, tänään keskityttiin enemmän ravailuihin ja otettiin rauhassa ja säästeltiin kenkiä ettei putoo ihan vielä jalasta.:P Pääty-ympyrällä kaksi nostoa oikeeseen, nostot oli hyvät ja terävät ja laukka rauhallista ja rentoa. Vasempaan yksi nosto, laukka oli tosin reippaampaa.
Vaikka laukattiin ihan vähän, Papsu oli hieman reipas laukkojen jälkeen ja sain hetkenaikaa palautella sitä taas maanpinnalle. Kun heppa maltto kuunnella, annoin pidemmän ohjan ja ravailtiin vielä eteen-alas, joka sekin sujui hetkenpäästä hienosti, kun ensin piti koittaa saako ravailla vähän lujempaa.;)
Loppukäyntien jälkeen talliin, varusteet pois, karvat suoriksi, loimi niskaan ja tassupesulle. Iskä piti Papsusta kiinni kun letkutin jalat, Papsu seiso nätisti paikallaan eikä sitä paljo letku ja kylmä vesi hetkauttanu.;P Papsu sai herkkuja ja senjälkeen vietiin heppa tarhaan ja kävin vielä hakemassa pyyhkeen ja kuivaamassa jalat. _Yritin_ ottaa kuvia, mut Papsu oli jo karannu kameraa hakiessa heinäkasan taakse syömään eikä vaivautunu enään tuleen pois sieltä.. :D Joten kuvat on joskus aiemmin otettuja.:)

Tilannekatsaus.

Unohdin viimepostauksessa mainita viikonlopun tekemisistä valmennuksen jälkeen, joten tässä vielä pikainfoa: 

Lauantaina Papsulla oli vapaapäivä, johon päädyin pitkän mietinnän kautta. Olen siis aika tarkka siitä miten Papsu liikutetaan ennen/jälkeen raskaiden treenien, mutta tälläkertaa totesin, ettei tuo vapaapäivä hevosta pilaa. Mulle olis tullut älytön kiire, mitä vihaan yli kaiken viikonloppuvapailla! Päätin siis että tälläkertaa Papsu saa poikkeuksellisesti vapailla, koska pihatossa eläessään se liikkuu muutenkin tosi paljon, joten mun kiireiset 30min kävelytykset ei oikeasti auttaisi asiaa mitenkään.. :D Tein tämän päätöksen sen verran hyvissä ajoin, että osasin hoitaa Papsun perusteellisesti tätä asiaa silmällä pitäen, kun tultiin valmennuksesta kotiin.

Sunnuntaina Sanna kävi liikuttamassa Papsun, mun ohjeistuksella kevyesti ravissa eteen-alas, että saadaan selkää venymään estetreenien jälkeen. Hyvin oli mennyt eikä mistään jumeista tietoakaan, Suomenhevoset <3

Maanantaina käytiin porukalla maastossa, mukana oli Minna&Sanna Taavilla ajaen, Jenniina Eurolla ja Annika Millalla. Kierrettiin lyhin lenkki ja reissu sujui hyvin, Papsu sai kohtalontoverin kun selvisi, että Milla on yhtä nopea ja pysyi hyvin meidän vauhdissa mukana ;) Pitkästäaikaa Papsu joutui välillä myös tyytymään siihen ettei saanutkaan mennä ensimmäisenä, mutta hienosti sujui kun takanakin oli vielä porukkaa! =) Lenkki oli suht reipas ja hevoset hikisiä kotiin päästyämme. Kun saatiin kaikki hoidettua ja tarhoihin, mentiin sisälle kokoustamaan tulevan sunnuntain Vepsäkurssista :)

Tiistaina menin Teresan kanssa tallille 3 jälkeen ja harjasin Papsun perusteellisesti, koska karvaa lähti älyttömän paljon! Kun vihdoin sain sen varustettua, mentiin kentälle tekemään noin tunnin "koulutreeni". Kenttä oli mukavasti sulanut joten päätin heti alussa että tänään laukataankin urakalla, koska viimeaikoina se on jäänyt vähemmälle. Alkukäyntien jälkeen tehtiin ravissa normaali lämmittely ja heti perään molemmissa suunnissa muutamat ympyrät reipasta laukkaa. Sen jälkeen hetki käveltiin ja sitten kunnolla työntekoon, harjoitusravissa. Ei menty mitään varsinaista tehtävää, tarkoitus oli saada Papsu kulkemaan tasaisena oikeinpäin ja pienen taistelun jälkeen tulikin oikein mallikasta ravia! Vaihtelin paljon suuntaa ja tein erikokoisia voltteja&ympyröitä, sekä muutamia pätkiä suorallakin uralla. Sitten työstin laukkaa molempiin suuntiin ja Papsu meni todella hyvin siihennähden, ettei sillä oo pystyny tuolla tavalla laukkaamaan pitkään aikaan! Oikeassa kierroksessa meni taas paremmin kuten aina, mutta ajoittain antoi periksi myös vasemmassa kierroksessa ja haki muotoa! Tällähetkellä ollaan kuitenkin aika epätasaisessa vaiheessa, mutta tästä on tosi hyvä jatkaa! :) Omalla istunnalla on tosi suuri merkitys, joten mun vatsa&selkälihastreeni saakoon jatkua koko loppuelämän :D Lopuksi vielä ravia eteen-alas, kävelytykset ja hepat talliin. Perushoitojen & loimituksen jälkeen Papsu pääsi tassupesulle, koska oli häntää myöden aivan kurassa :D Eipä ollut mitään ongelmia ja pesun jälkeen Papsu pääsi tarhaan syöpöttelemään :) Mä pesin vielä suojia ja vein niitä&huopia kuivumaan.. ihana kurakeli tällähetkellä ,tulispa pian kesä! :) Palloilin tallilla vielä tovin ja kävin ottamassa Kapusta&Heidistä kuvia, sitten kotiin löhöilemään ja olinkin niin väsynyt, että nukahdin hetkeksi kesken top chefin.. hups!

Tänään kävin tallilla yksin heti aamupäivästä, Papsu makoili heinien päällä auringossa ja mua ihan suretti hakea sitä pois! Lupasin sentään, että tänään mennään kevyesti vaan vähän aikaa :D Eilisen superhoidon jäljiltä Papsu oli aika helppohoitonen ja sain sen nopeesti valmiiksi. Laitoin P:lle vaan suitset päähän ja viltin selkään, jonka oli tarkotus saada selkälihaksia lämpeemään. Sitten kentälle, selkään ja alkukäynnit. Mulla oli selkeä visio mitä tehdään-ei mitään.. tänään oli vuorossa hömpöttelypäivä kevyesti, en vaatinut Papsulta koko ratsastuksen aikana muutakuin tietyn tahdin ja tasapainossa kulkemisen (molemmat pohkeet läpi). Pitkän kävelyhetken jälkeen ravailtiin rennosti, pitkin ohjin noin 15min kenttää ympäri ja isoja ympyröitä tehden, lopuksi otin parempaa tuntumaa ja tein muutamat voltit varmistaen, että pohkeet tosiaan menee läpi koska se on ihan perusjuttu nykyään. Papsu meni hienosti ja rennosti, oli mukavaa välillä puskailla ja Papsukin tykkäs kun sai kerrankin mennä melkein "oman pään mukaan" ;) Sitten vähän kävelyä ja takaisin hoitopaikalle, otin varusteet pois ja harjailin karvat suoriksi, tälläkertaa ei tarvinnut laittaa loimea ja se oli tarkoituskin. Lopuksi vielä herkkuja ja sitten takas päiväunille, Papsua väsytti kovasti ja tarhassa alkoi kauhea haukottelukohtaus! :D Itse siivoilin jälkeni ja lähdin takas kotiin, kohta pitääkin lähteä jo töihin :)

Loppuviikko menee suurinpiirtein niin, että Sanna käy ratsastamassa to&la, perjantaina Papsulla on vapaapäivä ja sunnuntaina lähdetäänkin moikkaamaan Vepsää ;)

UUSI ULKOASU ja VALKKUVIDEO =)

TADAA!!!

 Leena teki meille uuden bannerin ottamistaan kuvista ja itse vielä viimeistelin tuota, eikös olekin ihana!!! =) Fiksailin samalla hiukan muutakin ulkoasua, mutta mitään suuria muutoksia ei tullut, koska värimaailma täällä meillä on lähes kokoajan samankaltainen =)

Blogiarvostelu edellisen bannerin tekijälle on sielti vielä luvassa ja teen sen hetikun suinkin ehdin. ;)

Ja kun Leena saa kuvausbloginsa julkaisukelposeksi, laitan linkkiä myös sinne! ;)

Mitä tekisinkään ilman näitä mahtavia kuvankäsittelijöitä, itselläni on vielä hurjasti opittavaa, kiitos vielä kaikille jotka ovat minulle joskus banneria vääntäneet tai tulevat vääntämään, arvostan työtänne kovasti! <3

Ja lopuksi linkkiä uuteen videoon, joka tehty siis viimekertaisesta estevalkusta, toivottavasti tämä myös toimii!!! Musiikkien kanssa saa aina tapella, toivottavasti tein tälläkertaa youtubelle selväksi etten omista tuota kappaletta :)

PS: Jos videot nyt suostuvat toimimaan, on luvassa pientä pätkää myös maanantain maastolenkiltä, mutta siitä lisää myöhemmin! ;) 

VIDEO TÄÄLLÄ 

Tapahtumarikkaan viikon päätösteksti.

Viikolla tapahtui paljon kaikkea kivaa ja erilaista, kertaan vielä hiukan "ylläreitä", paljastan yhden lisää sekä tarinoin perjantaisesta maneesireissusta!

Ensimmäinen yllätys oli tietenkin Leenan ottamat kuvat joista en uskaltanut enää puhua etukäteen, koska kyseiset kuvaukset on peruttu aiemmin ainakin reilulta kymmeneltä yrityskerralta ;) Tälläkertaa kuitenkin saatiin kuvat otettua, suuri kiitos niistä vielä Leenalle!!

No, sitten käytiinkin maneesilla ja varotoimenpiteistä teinkin tänne jo listaa. Reissu sujui hyvin ja Papsu&Ville matkusti hienosti yhdessä =) Valmennuksessa tein Papsulle kunnon lämmittelyt ja sitten saatiinkin hieman laskea kierroksia ennen hyppelyiden aloittamista, koska aluksi keskityttiin enemmän Teresaan, joka hyppäsi Villellä kunnolla ekaa kertaa eli ihan pikkuesteitä. Mekin tehtiin ensin verkkaa ihan miniesteillä, olispas hauskaa pitkästäaikaa! ;) Aluksi hypättiin pariin otteeseen yhtä pikkuristikkoa ja Papsu oli heti fiiliksissä, sitten mentiin pientä 4 esteen radantynkää jonka jälkeen päästiin itse asiaan ja esteet korotettiin ensin n. 70-90cm korkuisiksi ja sen jälkeen 80-100cm korkuisiksi ja tulimme molemmissa korkeuksissa kerran 7-8 esteen radan. Papsu hyppäsi todella hyvin ja pysyi hienosti kontrollissa ja avuilla-välillä jäi liiaksikin paikalleen pömppimään! :D Nyt sain oikean fiiliksen istuntaani sekä muistin pysyä Papsun tukena ja ympärillä, eikä meno ollut missään vaiheessa hurjaa! Videoilta kyllä näkyy iso virhe, joka jäi epähuomioon tuon keskivartalon kanssa kamppaillessa, istun pikkusen "tuolissa", mutta pääasia että hevonen kuitenkin toimi ja sain ratsastukseeni enemmän "ajatusta" =) Kun kenttä vain sulaisi kokonaan, saisin aloittaa kunnon laukkatreenit, koska sitä Papsu nyt tarvitsee! Loppuraveilla Papsu oli täysin rento ja rauhallinen, rakastan tuota hackamorea yhä vaan enemmän <3 Katsotaan jos saisin hyppelyistä jonkinlaisen videon aikaan huomenna, mutta ennen sitä saatte tyytyä vain pariin kuvaan ;)

Lauantaina eli eilen tehtiin blogissa historiaa, kun Sannis kirjoitti tekstin omasta näkökulmastaan, vierailevana tähtenä. Tykkäsin tuosta tarinasta todella paljon, kiitos Sannis! =) Se oli siis myös yksi tämän viikon ylläreistä, oikea JYMY-YLLÄTYS! Mitäs te lukijat piditte? ;) Eilen täällä ainakin riitti vierailijoita, melkein 200 katsojaa yhteensä, KIITOS! =)

Sitten viikon viimeinen ylläri-paljastus!

Papsu on viikonpäästä, sunnuntaina 14.4. Kari Vepsän käsittelyssä Jalasjärven maneesilla!

Papsulla on ongelmia takajalkojen kengityksen kanssa, joten katsotaan saataisiinko siihen apua. Eihän Papsu varsinaisesti mikään ongelmahevonen ole, mutta kun kerran tilaisuus tuli, halusin tietenkin nähdä kuinka tamma reagoi tilanteeseen ja itse Vepsään. En tiedä tarkkaan mitä Kari aikoo hevosten kanssa tehdä, mutta sen tiedän että Papsu on todella epäluuloinen uusien ihmisten kanssa joten sekin oli suuri syy siihen miksi laitoin Papsun tähän koetukseen ;) Vaikka se onkin kiltti ja nöyrä, se ei varmasti tee heti kaikkea niinkuin pitää! :D On hauska nähdä saako Vepsä kuiskittua Papsun puolelleen pienessä ajassa, se on kuitenkin tosi sisäänpäinkääntynyt ja herkkä outojen ihmisten lähellä ja varsinkin ihan uudessa tilanteessa. Haasteita siis riittää vaikkei kyse olekaan varsinaisesti ongelmahevosesta, jos hevostani yhtään tunnen niin tiedän, että Papsu on sitämieltä ettei häneen saa koskea, mielenkiinnolla odotan kuinka käy! ;)

Onko teillä lukijoilla kokemusta Vepsän käsittelyistä? Oletteko joskus olleet katsomassa/vieneet omaa hevosta? Kertokaa ihmeessä oma tarina, jos sellainen löytyy! ;) Mä olen vielä tosi pihalla, mutta eiköhän kaikki selkene viimeistään viikon päästä ;)

Liitokavion kyydissä (Yllätyyyyyyys!)

Viime pääsiäissunnuntaina Papsun elämässä tapahtui jotain yllättävää. Kyytiin ei kiivennytkään oma ihminen Miia tai toinen luottoratsastaja Sanna, vaan aivan outo nainen. Papsulla kestää aikansa ennen kuin se hyväksyy uuden ihmisen, joten tiedossa ei ollut mikä tahansa keikka. Mutta jos hevosta jännitti, oli myös ratsastajalla perhosia mahassaan. Tiedossa oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa – sekä hevoselle että ihmiselle.

Uusi ihminen olin siis minä, Sannis, huomattavan keski-ikäinen kouluratsastaja Espoosta. Kouluratsastaja olen käytännön pakosta. Pidän toki lajista valtavasti, mutta ennen kaikkea ratsastan koulua, koska en tajua esteistä hei sun heiluvaista. Primuksella, Espoon kotitallillani olisi kyllä tarjolla luotettavaa estetykkiä joka lähtöön. Joskus vähän yritän hypätäkin, mutta jos pääsen yli, johtuu se silkasta tuurista. Kaikki se kimurantti: tempo, oikeat tiet, askelten laskeminen ja muu on liian heviä kaltaiselleni ikäihmiselle. Siksi olen alkanut jättää esteet kokonaan taakseni – luut saa rikki helpommallakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö nauttisi esteratsastuksen katsomisesta. Sitä kautta olen päätynyt Papsun fanijoukkoihinkin.

Papsun ja minun tiet kohtasivat muutama vuosi sitten talli Satumaassa, Parkanossa. Meillä on mökki Satumaan lähellä ja ratsastan tyttäreni kanssa siellä usein lomilla. Minun ratsuni on lähes aina Sikker, jämäkkä suokkiruuna. Olen suuri suokkien ystävä ja kun näin ensimmäisen kerran Papsun, kysyin heti tallin omistajalta Satulta, onko hän ostanut uuden hevosen. Papsu näytti tarhassa levätessään niin kauniilta ja levolliselta, että halusin heti kokeilla sitä. Satu tuntee minut ja ratsastustaustani. Siksi hän vain hymyili ja sanoi, että tuo on Miian Papsu, mutta voi olla, ettei sinun Sannis kannata kokeilla. Ei olisi ehkä minun tyyppiseni hevonen.

Miia tuli samoihin aikoihin tallille ja laittoi Papsun kuntoon. Hoidettaessa tamma oli lähes unelias, mutta kun Miia pääsi selkään, oli se kuin tulta ja tappuraa! Katsoin silmät soikeina vauhdikasta hevosta ja totesin Satun olleen oikeassa. Minulla ei olisi mitään saumaa selvitä tuosta. Niinpä jatkoin Satumaassa Sikkerillä. Ajan kuluessa Papsun ja minun tieni kuitenkin taas kohtasivat. Olin Miian kanssa samoissa kouluvalmennuksissa ja meinasin välillä unohtaa ratsastaa omaa hevostani, kun jäin tuijottamaan Papsun ravia. Komea liike, täytyy myöntää. Monissa estekisoissa näin, miten tulikuuma tamma hyppäsi kovaa ja korkealta, mutta aina vain kontrolloidummin. Erityisesti mieleeni jäivät eräät Niinisalon kisat, jolloin Papsu kyllä pudotti kasikympissa kaksi puomia, mutta Miia oli silti todella onnellinen maaliin tultuaan. Hevosen laukka oli ollut hyvää ja se oli suurempi asia kuin kahdeksan virhepistettä. Silloin ajattelin, että näin sen pitää olla. Hevosta eteenpäin vietäessä pitää osata iloita siitä missä on onnistuttu. Se on minusta oikeaa hevosmiestaitoa.

Kouluratsastaja katselee maailmaa koulurillien läpi. Niinpä olen viimeisen parin vuoden aikana seurannut paljon Papsua myös Facebookissa, jossa on riittänyt kuvia. Olen nähnyt Papsun ryhdin parantuvan entisestäänkin ja ihaillut lennokasta liikettä. Tuollaista kun näkisi kouluradalla! Selkään en silti edes unelmoinut pääseväni. Viime kesänä Miia kuitenkin tarjosi Papsua kokeiltavaksi. Arastelin, mutta päätin yrittää. Tästä ensimmäisestä keikasta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Heti kun pääsin satulaan, tiesin olevani ihan pihalla. Miia auttoi parhaansa mukaan, mutten saanut herkkää hevosta luottamaan itseeni lainkaan. Aika on autuaasti pyyhkinyt mielestä suurimman osan, mutta sen muistan, että Papsu steppaili enkä saanut sitä oikein kontrolliin missään vaiheessa. Miia sitten lohdutteli, että Papsun kanssa kaikilla on aluksi vaikeaa. Minä vain murahtelin jotain epätoivoissani ja totesin mielessäni, että tämä oli sitten tässä. En kehtaisi tulla enää Papsun tallille kuin pussi päässä.

Ihan niin asia ei kuitenkaan mennyt. Tänä talvena olen tiiviisti seurannut Papsun ja Miian etenemistä. Miia kertoi, että tammalle oli löytynyt oikea kuolain, hackamore ja hevosen ratsastettavuus oli huimasti parantunut. Minun pitäisi kuulemma nyt yrittää uudestaan. Olin iloinen ja vähän hämmästynytkin siitä, että sain uuden mahdollisuuden enkä sitten kieltäytynyt. Valmistauduin keikkaan katsomalla Papsusta videoita parin ratsastusystäväni kanssa. Kotona Primuksella ratsastan useimmiten Jardineroa, 10-vuotiasta andaluusiruunaa, joka on komea ja herkkä, mutta aivan eri tavalla kuin Papsu. Herkkiä hevosia on kahta pääluokkaa. Jardineron tyyliset menevät sekavia apuja saadessaan aivan sumppuun eivätkä käytännössä enää liiku. Papsu edustanee toista ääripäätä, joka pyrkii pois paikalta, jos ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan. Kun ystäväni näkivät pari Papsun vauhdikasta estevideota, he totesivat pitävänsä minusta paljon ja haluavansa minut myös takaisin. Tämän vuoksi he toivoivat Miian taluttavan minua. Ei siis kovin suurta luottamusta taitoihini kotirintamalta, heh.

Kun nyt pääsiäissunnuntaina kiipesin toista kertaa Papsun selkään, rakastuin ensimmäisenä tamman satulaan. Jardinerolla on myös erinomainen koulusatula, mutta sekään ei ole Papsun Kiefferin veroinen. Täydellisesti istuttu penkki, johon solahdin kuin pehmeään syliin! Kauaa en ennättänyt kuitenkaan satulaan keskittyä, sillä Papsulla oli asiaa. Tarkoituksena oli mennä alkukäyntiä pitkin ohjin. Se ei Papsulle oikein sopinut, sillä kentällä oli samaan aikaan puoliverinen, joka teki laukkaympyröitä. Papsu oli pöyristynyt. Minkä ihmeen takia hänen pitäisi kävellä, jos muutkin laukkaavat? Niinpä tuli ensimmäinen tulikoe: miten saan hevosen pysymään käynnissä? Ratsastin elämäni ensimmäistä kertaa hackamoreilla ja sekin jännitti minua. Jardineroa täytyy ratsastaa vahvalla ohjastuntumalla ja erittäin kevyellä pohkeella. Hackamoret päässä olevan Papsun ohjiin uskalsin tuskin koskea. Eikä pitänytkään. Miia ohjeisti pidättämään hevosta keskivartalolla. Kaivoin siis jostain laardikummun kätköistä esiin vatsalihakset, jännitin niitä ja herran jestas sentään: PAPSU HILJENSI. Kyllä se edelleen oli kuuma ja tarjoili mielellään steppiä, mutta totteli hienosti istuntaa. Riemu valtasi mieleni. Meni lopputunti syteen tai saveen, niin jotain minäkin osasin. Kyllä kannatti raahautua Kihniöön asti vain ja ainoastaan tätä varten!

Olin Miian kanssa keskusteltuani asettanut tunnin tavoitteeksi, että saisin tuntumaa Papsun kaltaisen hevosen ratsastamiseen. Halusin löytää oikeaa ohjan ja pohkeen suhdetta, saada hevosen edes vähän luottamaan itseeni. Mikään ei siis tulisi tunnissa valmiiksi eikä niin käynytkään. En ratsastanut tällä kertaa kuin käyntiä ja ravia. Syy oli selvä. Minun oli saatava hevonen tasapainoon ja kontrolliin, jotta voisin yrittää hallittua laukkaa. Tiesin Papsun kuumenevan siitä muutenkin, joten muiden askellajien tulisi olla ensin vahvasti hanskassa. Sitä paitsi minä olen espoolainen kermapeppu, joka ratsastaa talvet lämmitetyssä maneesissa. Papsun tallin kenttä ei ollut mitenkään huonossa kunnossa, mutta sen verran jännitin pohjaa, että halusin senkin vuoksi laukata vasta aivan sulan maan aikaan.

Raviosuudessa kävin Papsun kanssa läpi kaikki tunneskaalat. Ensinnäkin nautin askeleesta, joka on hieno. Tämä tamma todella osaa ravata, liike on laaja ja komea. Tempo oli kuitenkin välillä niin hakusessa, että sekä hevoselle että kuskille tuli hiki – jälkimmäiselle epätoivosta. Papsu ON superherkkä tamma, joka kyllä antaa paljon, mutta vaatii myös. Jos käteni ei ollut tarpeeksi kevyt tai jos röhnötin väärään ilmansuuntaan, tamma reagoi luonteelleen tyypillisesti vauhdilla. Ympyröillä, volteilla ja kahdeksikoilla aloin saada sitä kuitenkin haltuun pikku hiljaa paremmin ja paremmin. Papsu ei ole helppo ratsastettava minun kaltaiselleni ihmiselle, mutta yhden asian opin heti: Papsu ei ole mikään autisti. Se kertoo välittömästi mitä mieltä on asioista. Kun sain sen ajoittain ravaamaan rennosti, keskittyneesti ja lennokkaasti tiesin, ettei tämä ollut vahinko, vaan nyt ovat osaset kohdallaan. Ihan koko aikaa niin ei ollut, mutta muutamat hetketkin riittivät.

Tunnin jälkeen tamma oli hiestä märkä ja minunkin polveni vapisivat. Tämä oli siis ehdottomasti kevään kovin urheilusuoritukseni. Erityistä merkitystä tunnilla oli minulle siksi, että se muutti sitä kuvaa, joka minulla on itsestäni ratsastajana. Olen aina pelännyt ja kaihtanut kuumia hevosia. Papsun kanssa opin jotain oleellista keveydestä ja istunnalla pidättämisestä. Ratkaisuja on siis olemassa ja minäkin voin ne oppia – uskomatonta. Mikäli Miia antaa, jatkan mielelläni treeniä siitä mihin jäätiin. Sitä odotellessa köpöttelen kuitenkin tyynen andaluusini kanssa Espoossa. Meillä ei varsinaisesti aina vauhti päätä huimaa, muttei tarvitsekaan. Kun haluan taas lisää kierroksia, käännän auton nokan koti Kihniötä. Eli toivottavasti nähdään taas pian, Papsu! Ehkä tulee vielä päivä, jolloin saan sinut luottamaan minuun kunnolla - silloin olen oppinut ratsastuksesta jotain todella oleellista.

-Sannis-