KLIK*

Menin tänään kahden aikaan tallille, päätin kokeilla Papsulla hackamoreja, jotka olin samana päivänä hakenut Riikalta lainakäyttöön. Riikka käytti niitä Papsulla maastoiluun ja noin kolme vuotta sitten mäkin yritin niillä ratsastaa, mutta silloin ei sujunut kovin hyvin :D Nyt oli siis revanssin paikka kun yhtäkkiä sain jostain päähäni, että pitää yrittää uudestaan. Papsulla on aika hankala suu joten toimiessaan hackamore voisi olla hyväkin ratkaisu. 

Hain Papsun tarhasta talliin ja laitoin sen käytävällä ratsastuskuntoon. Halusin mennä ilman satulaa, koska silloin pystyn paremmin vaikuttamaan istunnallani Papsuun. Kun oltiin valmiita, nousin selkään ja mentiin kentälle kävelemään, siellä alkaa olla jo mukavasti lunta-pääsee hevoset kunnolla töihin ^^ Ensin käveltiin pitkin ohjin n.5min, sitten lähdin työstämään käyntiä, aluksi aika löysähköllä tuntumalla. Hetkenpäästä lyhensin ohjaa edelleen, mutta pidin silti kevyen tuntuman käteeni, koska en ole tottunut ratsastamaan hackamorella. Tehtiin siirtymsisiä, pysähdyksiä, käyntiä ja ravia sekalaisessa järjestyksessä- Ja tadaa, hevonen toimi täydellisesti: ei yhtäkään rikkoa raville, ei yhtäkään ennakoivaa askelta pysähdyksissä, täydellisiä peruutuksia, reagointi pidätteeseen 100% eikä siinä vielä kaiki, hevonen oli alusta loppuun täysin rento ja tyytyväinen, se oli niin iloinen että muakin alkoi naurattamaan! En olisi voinut toivoa parempaa reagointiä hackamoreen, munhan ei tarvinnut tehdä mitään, hevonen kulki melkein ajatuksen voimalla. Sain ratsastaa Papsua vahvallakin pohkeella eikä se rynninyt vain eteenpäin, se odotti ja se teki töitä, kokoajan. Heti kun aloin työstämään sitä, sillä oli takapää mukana ja se kantoi itsensä. Aivan mahtava fiilis! En olisi halunnut ollenkaan lopettaa ratsastusta, eihän se voinut olla noin helppoa! Kuitenkin n. 30min jälkeen totesin että nyt täytyy jatkaa jo eteenpäin, muuten menee aikataulut sekaisin.

En sitten tiedä oliko hevonen yksinkertaisesti niin tyytyväinen tähän ratkaisuun, että toimi tuolla tavalla vai olisiko syy siinä, että Papsuakin arvelutti tämä yhtäkkinen muutos. Kun laitoin sille suitset päähän, ilme oli vähintään huvittava ja Papsu maiskutteli suutaan: missä se rauta on?! Papsu päristeli ratsastuksen aikana paljon enemmän kuin normaalisti ja vaikutti todella tyytyväiseltä. Saa nähdä jatkuuko meno samaan malliin vai tuleeko joitakin muutoksia kun Papsu ehtii tottumaan tähän juttuun. Se ei selvätikkään tajunnut, että on ennenkin käyttänyt kyseisiä vermeitä. En toki ole siitä pahoillani, jos tilanne jää pysyväksi olen enemmän kuin iloinen! =)

Ja samaan hehkutukseen on varmaankin sopivaa lisätä loistokuva Kuninkaallisista, joku oli lisännyt pari hienoa otosta Sukupostiin =)