Ajatusten purkamista.

Oon viimeäivinä mietiskellyt kaikenlaista ennen nukkumaanmenoa, ajattelin purkaa ajatuksiani nyt tänne blogiinkin, katotaan mitä siitä sitten tuleekin :D Eilen mulla oli vielä hieno suunnitelma ja paljon ideoita, nyt pää tuntuu vähän tyhjältä, mutta eiköhän asiat muistu pikkuhiljaa mieleeni :)

Riders who give their horses freedom are those who will taste the delicacies of equestrian art" .
-Nuno Oliveira

Nykyään ratsastan paljon yksin, mutta oikeastaan aina saan jonkinlaisen välähdyksen johonkin asiaan. On hassua että silti jotkut asiat unohtuu todella helposti, vaikka niitä yrittää pitää kokoajan pinnalla. Joskus aikoja sitten huomasin ratsastuksessani todellisen virheen, ratsastin Papsua aina taaksepäin jarruttaen sen jokaista liikettä sekä edistymistä kädellä, kuolaimella. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ratsastamaan pohkeella, eteenpäin, sinnehän me haluttiin. Jotkus asiat on niin yksinkertasia, mutta silti niin monimutkasia ymmärtää. Asia ei kuitenkaan oo kovin simppeli sinänsä, koska tietysti hevonen pitää aina ensin saada kuuntelemaan jokainen puolipidäte täydellisesti, muuten paketti hajoaa käsiin. Tällähetkellä ollaan siinä pisteessä, että aika nopeesti saan alkaa ratsastamaan eteenpäin eikä hevonen lähde silti alta pois, edes pikkuhiljaa hiipien. Monissa asioissa mun kuvitelmat on kääntyny ihan päälaelleen, kuumalla ja stressaavalla hevosella ratsastus on tosiaankin saanu mut ymmärtään tätä lajia ihan toisella tavalla. Tuntihevosella ratsastettiin aina käsillä ja jaloilla. Nykyään keskityn eniten istuntaan. Jokainen pidäte lähtee istunnasta, muuten Papsu ei kuuntele. Kun ratsastan eteenpäin, annan istunnalla hevoselle luvan liikkua. Pidätteiden kanssa käytän lihasten jännittämistä, mutta todellakin vain hetkittäin, niin että se tukee ohjan hidastavaa apua. Samaa periaatetta käytän myös peruutuksissa, pitkäkestoisemmin vain. Sitten kun haluan lisää vauhtia, ylirentoutan oman istunnan hetkellisesti ja ajattelen etenemistä. Painotan silti, että istuntaa käytän nimenomaan tehosteena, tottakai kaikilla hevosilla tulee ratsastaa käsillä ja jaloilla tiettyjen mittakaavojen sisäpuolella, mutta nykyään kaikki on jotenkin monimutkaisempaa kuin "ratsastuskouluaikoina" :D Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Papsulla ratsastaessa mun vatsalihakset on kehittyneet huimasti, aloin eilen mietiskelemään, että miksi nykyään istun epäryhdikkäästi harjotusravissa, mikä tälläkertaa oli vikana. Vatsalihakset on kunnossa Papsun vaikean ravin ansiosta, mutta entäs selkälihakset? Vastaus löytyi aika nopeesti kun lähdin asiaa pohtimaan. Mulla ei ole mitään tukea vatsalihaksille, kun selkälihakset on vuoden jäljessä. Nytpä tiedän mitä kehittää seuraavaksi. Ja jos joku vielä väittää mulle että ratsastus ei ole urheilulaji, niin en tiedä seurauksia :D Viimeaikoina ratsastellessa oon miettiny paljon käsiä ja pohkeella ratsastusta, mutta miksi se käsi laahaa jokaisessa Papsun osalta onnistuneessa kuvassa liian alhaalla, sylissä? mur! Ehkä paremman ryhdin kautta saan näitä muitakin virheitä korjattua paremmin, mutta tästäkin voi todeta että aina on jotain opittavaa, jotain kehitettävää. ja kun saat jonkun asian korjattua, alkaa seuraava asia reistailla. On hankalaa saada kehoa tottelemaan täydellisesti omia ajtuksiaan, pienikin asia voi vaikuttaa suuresti johonkin toiseen asiaan. Sitten kun vielä miettii miten kaikki vaikuttaa hevoseen, kuinka helppoa/vaikeaa sen on aina oppia mukautumaan meidän tekemiin muutoksiin. Ei ole kenelläkään helppoa! :D

Training a horse is above all feeling and trying, according to what you feel, to help the horse and not to force him."
- Nuno Oliveira -

Nykyään netissä tapaa monesti ihmisiä, jotka haukkuu toisten tyyliä, toisten virheitä ja vääränlaista ratsastusta. Ei kuitenkaan huomata omia virheitä, saatikka korjata niitä. Oma henkilökohtanen mielipiteeni on se, että jokaisen tulisi ensisijasesti keskittyä omaan ratsastukseen eikä muiden ratsastajien tekemiin virheisiin, joita varmasti yritetään jollain tavalla kokoajan korjata. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomioida hevonen, koska sehän niistä virheistä eniten kärsii.  On todella itsekästä ajatella ettei itsessään ole mitään vikaa, mutta muista niitä vikoja löydetään paljon. Kannattaa huomioida myös se, että hevoset on erilaisia. Jokainen tuntee oman hevosensa parhaiten ja tietää mikä on sille hyväksi tai pahaksi. On tärkeää tajuta, ettei kaikki halua tältä harrastukselta samoja asioita, toiset kilpailee, toiset puskailee, toiset harrastelee siitä välistä. Kaikki on kuitenkin menossa omaan suuntaan, omalla tavallaan. Ratsastus, niinkuin moni muukin harrastus/urheuilulaji nyt vaan on sellanen, ettei siinä koskaan valmistu täydelliseksi. Oikeastaan juuri sen takia se onkin niin hieno harrastus, ainakin meikälle :)

"Useimmat meistä haluaisivat vain päästä perille, eivät matkustaa. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet huvista, vaan kaikki mitä ylipäätään on tarjolla."
 -Mary Wanless