Oivalluksia.

Kovien pakkasten takia Papsu on saanut tälläviikolla kevyempää, mutta sitäkin tehokkaampaa liikuntaa. Sanna kävi tiistaina ratsastamassa, minä keskiviikkona ja lauantaina. Näiden lisäksi Sanna käy vielä huomenna jonka jälkeen on pieni tauko opiskelun takia. Mulla on onneks sopivasti enemmän vapaata ensviikolla =) Maanantaiks ja keskiviikoks olis luvassa maastoilua jos ilmat suosii, tiistaina pyrin tekemään kevyen sileetreenin. Pakkaset ei oo mulle mikään ongelma: tykkään talvesta ja oon mielelläni ulkona, mutta Papsun hengitystietulehduksen jälkeen en oo halunnu rasittaa sitä liikaa kovilla pakkasilla. 

Keskiviikkona liikutin Papsun ja Taavin, aloitin taas omastani. Papsu oli helppohoitoinen, laitoin varusteiksikin vaan yhden pintelin+suitset. Pakkasta oli n.-17, tein pitkät lämmittelyt käynnissä pikkuhiljaa ohjia keräillen. Oikean työskentelyn aloitin loivilla kiemuraurilla, lyhyille sivuille tehtiin pysähdykset. Papsu oli aika hyvä heti alkuun ja malttoi jäädä odottamaan. Tein samaa tehävää myös ravissa, pysähdykset korvattiin "valesiirtymisillä" eli kun hevonen reagoi pidätteeseen kunnolla, annetaankin sen jatkaa ravaamista eikä siirrytä käyntiin asti. Tällätavalla pääsen vaikuttamaan paremmin pohkeella, saan takajalat aktiivisemmiksi ja hevosen avuille. Papsu lähtee helposti alta pois, ravissa oon saanut sen vaan pari kertaa kunnolla odottamaan, silloin tuntuu että ravin liike "pysähtyis" ilmassa ja se on ihan mahtia =) Tätä työstetään kokoajan, en vaadi jokakerralla täydellisyyttä ja kun tietää oikean fiiliksen, on sitä helppo myös hakea. Enkä tietenkään halua vain koota hevostani, sen täytyy myös liikkua pitkänä eteen, tuollaiset äärimmäiset kokoomiset saa sen monesti vaan hermostumaan ja nyppimään ohjia, joten sellaista vaadin vaan ihan superpäivinä tai todella pitkän työstön jälkeen. Tällähetkellä oon todella tyytyväinen Papsuun yleisesti, kuten eräs kaverinikin sanoi, se on miltein automaatti. Kulkee helposti oikeinpäin ja hakeutuu peräänantoon jo alkutunnista, siitä saa hyvän pohjan koota ja venyttää. Lopuksi tehtiin väistöjä, ensin taas käynnissä. Asetin vuorotellen sisään ja ulos, sisäasetus oli molemmissa suunnissa Papsulle helpompaa, sain siihen paremman otteen joten suoritus oli tasaista. Papsu on kehttynyt väistöissäkin huimasti, mutta ulkoasetuksessa lähtee helposti etupää karkuun. Ote lipsuu ja ja meno on epätasaista, joutuu korjaamaan paljon taakse ja siitä tamma vasta herppaa, koska on muka niin hyvä omasta mielestään ;) Samaa tehtiin vielä ravissa, mikä on melkeinpä helpompaa meille. Sisäasetusväistöt oli ihan supereita ja ulkoasetuksessakin parani kokoajan. Tästä on hyvä jatkaa! =) Ravasin palkinnoksi muutaman kierroksen pyytämättä mitään erikoista ja tein pitkät loppukäynnit.

Taavilla tein ihan perusjuttuja, käynnissä loivaa kiemuraa keskittyen oikeisiin asetuksiin ja sisäpohkeen reagointiin. Ravissa en vaatinut mitään ihmeellistä, kunhan kulutti vapaiden kerryttämää energiaa. Pojalla olikin virtaa ja aina käynnistä raviin siirtymisissä heitti takajalkaa sivulle samalla ähisten. On se vaan kumma tapaus! :D

Lauantaina liikutin Papsun kahden vapaan jäljiltä, mutta loimituksen ansiosta lihakset oli vetreenä ja heppa ihan huippu! Päätin testailla omia rajojani, ratsastin koko ajan pelkillä ulko-avuilla. Ne on mun pahin heikkous ja niitä lähden nyt kehittämään ihan urakalla. Päätin, että tällätavalla täytyy treenata ainakin kerran viikossa. Oli hiukan avartavaa ja Papsukin vaikutti super-tyytyväiseltä. Käynnissä aloitin ulko-ohjan puolipidätteillä, Papsun käynti kehittyi 10 harppausta ja se jäi HETI odottamaan mua. Toi on paras palkinto mitä voi saada, jos se odottaa ja pysyy avuilla 100%, sen kanssa voi tehdä mitä vaan, oikeasti. On tietysti eriasia odottaa ravissa ja täysin eriasia odottaa laukassa :D Mulle odotus on sitä, että tuntee hevosen pysyvän kokoajan ja tasaisesti pohkeen ja ohjan välissä, ettei se luiskahda siitä mihinkään. Vaikka Papsu on reipasluonne, se osaa kyllä jäädä myös jumittamaan. Se taas tekee lihaksille huonoa, sopiva balanssi eteen-taakse väliltä on se, että hevonen odottaa apuja, mutta samalla liikkuu ryhdikkäästi eteenpäin-ylös aktiivisella takaosalla. Kun käynti oli molemmissa suunnissa loistavaa, lähdin testaamaan ulkopohkeen vaikutusta ensin käynnissä, sitten ravissa. Tein kahdeksikkoa "neliöinä", pelkillä ulko-avuilla. Papsu meni ihan ajatuksen voimalla ja pysyi tosi kevyenä kädelle. Mistä näitä ahaa-elämyksiä satelee?! Oon niin onnellinen, että löysin Papsun. Se on niin mahtava, eikä sitä voi tajuta ellei sen selässä oo ite käynyt. Mä oon opettanu sitä kaikki nää vuodet ja nyt se jo osaa opettaa mua, hih <3 Papsu oli ihan sen olonen, että kyllähän mä tiedän kuinka tää menee, mikset sä aina ratsasta noin! :D En tiedä miten se on mahdollista, mutta Papsu oli vieläkin aiempaa tasaisempi ja tosi rehdisti avuilla, niin ihanne kuin voi olla. Olin ihan mykistyny ja pitkien loppukäyntien jälkeen Papsu sai paljon herkkuja ja kehuja, love P <3

 Ei yhtään harmita jännevamma, jos nimenomaan se mahdollisti tämän kaiken. 

*Kuulumisiin!*