Tuutin täydeltä.

On päiviä jolloin kirjoittamisesta ei tule mitään, ei ole materiaalia eikä intoa ja kaiken lisäksi otsikon miettimiseen menee enemmän aikaa kuin itse tekstiin. Sitten on näitä päiviä jolloin löytyy skriivattavaa, otsikkoehdotuksia satelee mieleen ja materiaalia tekstiin löytyy liiaksikin. 

Tänään oli aikamoinen päivä enkä tiedä mistä aloittaisin, koska kirjoittamatta on vielä myös valkkapostaus. Jätän kuitenkin valkkapostauksen tälläkertaa väliin ja kerron siitä vasta sitten, kun saan editoitua videonkin valmiiksi. Tänään tulin ratsastuslenkillä todella vihaiseksi, vaikka Papsu oli mitä ihanin ja parhain. Tänään mietin monesti: MIKÄ NÄITÄ IHMISIÄ OIKEIN VAIVAA?! Yritin kiukultani kehua Papsua mahdollisimman paljon, koska se oli oikeasti päivän paras piristäjä, vaikka kaikki muut sitten yrittivätkin terrorisoida iloisuuttani käsittämättömällä mittakaavalla.

Menin heti töiden jälkeen tallille n. 16 aikaan, hain Papsun tarhasta ja yritin laittaa sen (kurakasan) kuntoon mahdollisimman nopeasti, ettei pimeä ehtisi yllättämään meitä. Höyryttelin Papsun n.5minuuttia ennen ratsastusta ja saman verran ratsastuksen jälkeenkin. Tarkoitus oli käydä ottamassa vähän spurttia ja tehdä muutenkin reipas maastolenkki pitkästä aikaa. Alku sujui ihan suunnitelmien mukaan, käveltiin ensin ja otettiin myös vähän alkuraveja. 10-15minuutin kohdalla alkoi vaikeudet näiden "ääliötyyppien" kanssa. Yhden talon pihassa oli pelottava koira irrallaan, talon ympärys on aidattu, mutta aidan portti olikin tälläkertaa auki. Ravailtiin Papsun kanssa kaikessa rauhassa kunnes koira alkoi haukkumaan ja pysäytin Papsun kuin seinään-se oli oikeasti ilkeän näköinen. Mietin että tuleekohan omistaja ottamaan koiransa pois koska se näytti siltä että söisi meidät. Noh, talon ovi kyllä aukesi, mutta pihaan säntäsi vain toinenkin vihainen koira. Päätin äkkiä jatkaa matkaani ja toinen koira alkoi seuraamaan meitä. Se tuli tosi lähelle joten karjaisin sille jotain ettei purase Papsua tai Papsu potkase koiraa. Koira tajus onneksi palata pihaan, mutta lähtikin uudestaan meidän perään. Toivottavasti ei kovin kauaksi kotoaan lähtenyt, mulla ei ollut aikomustakaan kääntyä ja kertoa omistajalle kuinka idioottimaista toimintaa harrastaa. Jos haluaa tahallaan pelotella meitä, niin etsikööt koiraansa sitten yksin pimeässä. Me ollaan kyllä monesti pelastettu maastoreissulla karuussa harhaileva lammaslauma, mutta ei meitä/meidän omaisuutta näköjään silti tarvii yhtään kunnioittaa. Jatkettiin ravissa matkaa ja vilkuilin välillä taakseni varmistaen että koira pysyy kaukana. Sitten tajusin jotain.. eihän me voida palata samaa reittiä takaisin! Toinen vaihtoehto oli kiertää toista kautta kotiin ja tämä vaihtoehto sattui kulkemaan sen pelottavan metsäpätkän kautta! Ei auttanut muu kuin kerätä kaikki voimansa ja ratsastaa metsän läpi yksin. Lähtiessä oli jo hämärää ja vaikka yritettiinkin olla tosi nopeita ja ravailtiin todella paljon, ei ehditty metsään ennen pimeää. Tälläkertaa mulla oli sentään (huono) otsalamppu mukana, joten sen avulla pystyttiin ravaamaan myös metsässä. Halusin sieltä mahdollisimman nopeasti pois joten annoin Papsun mennä aika reippaasti. Kun päästiin isolle tielle, huokaisin helpotuksesta-mutta vain hetkeksi. Meitä vastaan tuli todella monia autoilijoita, jotka eivät viitsineet hevosen takia vaihtaa pitkiään pois päältä. Sitten tuli liikennettä myös takaa, jotka ajattelivat ettei hevosen kohdalla tarvitse hidastaa, saati sitten antaa tilaa mahdollisille harha-askelille. Jotkut sujauttivat niin lujaa ja niin läheltä että kiukkuni nousi huippuun. Taputtelin silti Papsua ja olin siitä todella ylpeä! Tuntui ihan siltä kuin autoilijat ajattelisivat: teenpä itsekkin vähän kiusaa, kun tuokin on tullut tänne isolle tielle meitä autoilijoita tahallaan kiusaamaan! Olisiko tosiaan pitänyt pysäyttää kaikki autot ja selittää heille kiltisti, että tänää ei ollut muuta vaihtoehtoa? Olisinko tosiaan niin tyhmä, että lähtisin vaarantamaan itseni sekä hevoseni henkeä isolle tielle pimeässä ihan tahallani? Luotan Papsuun 110%, mutta kyllä silti noissa tilanteissa ajattelee väkisinkin, että mitä jos hevonen sattuukin säikähtämään jotain ja hyppää auton eteen. Ihmiset eivät millään tunnu tajuavan, että kyse on elävästä olennosta, joka saattaa saada paskalaagin mistä tahansa-eikä auta selittää että olen tuon hevosen ennenkin ohittanut eikä se mitään välittänyt. Hevoset voi tehdä ihan mitä tahansa-milloin tahansa vaikka olisi pystyynkuollut vanha laama! (anteeksi angstini, tuskin tätä kukaan lukee joka ei tätä asiaa ymmärrä ennestään) :D Päästiin kuitenkin ehjinä kotiin ja Papsu oli mun päiväni suurin sankari. Se taisi vain ajatella-yrittäkää rauhassa kaikkenne, mutta minua ette horjuta!

Tallissa riisuin Papsulta varusteet, harjailin karvat suoriksi ja laitoin kuivatusloimen päälle. Annoin vähän herkkuja ja vickshöyryjä. Lopuksi tein Papsulle lämpimän melassiveden ja päästin sen karsinaan syömään iltaheiniä. Sitten lähdin pikaisesti tuuttaamaan tänne blogiin sellaisen valitustekstin, ettei paremmasta väliä! :D 

Onko muilla kokemuksia tällaisista ajattelemattomista ihmisistä? Itse ainakin tavannut jo turhan monta joten alan saada tarpeekseni.. Ostan itselleni kohta kypäräkameran ja käräytän kaikki holtittomat kuskit yksitellen poliisille. BTW... kunpa kenttä pian valmistuisi!

Mursu kesällä 2010!