Eilen Arabella, yksi harrastukseni tärkeimmistä hevosista nukkui pois.
En oo ratsastanu Bellalla enää moneen vuoteen ja vaikka tiedän, että näin on parempi niin silti eilen uutisen kuuliessani tuli aika haikea fiilis ja itkuisena muistelin meidän yhteisiä aikoja.
Bella oli mun ensimmäinen lempihevonen. Bellasta tuli ensimmäinen hoitohevonen ja Bella oli myös ensimmäinen ja viimeinen hevonen, joka oli mulla (kahtena kesänä) vuokralla. Ratsastin Bellalla ensimmäiset kilpailuni ja olen kokenut monia ensihetkiä juurikin tämän hevosen kanssa. Bella opetti mua paljon erikoisen luonteensa ansiosta. Kun aloitin ratsastuksen ajauduin ratsastamaan Bellaa, koska kukaan muu ei sillä halunnut ratsastaa. Ehkä jo tuolloin opin sen, että vaikeiden hevosten kanssa oppii eniten ja pääsee parhaiten myös eteenpäin. Meistä tuli parhaita ystäviä ja ymmärrettiin hyvin toisiamme, vaikka kyllähän tuosta pippuripakkauksesta löytyi mullekin haastetta :D Bella oli sellainen hevonen, johon pystyi luottamaan. Vaikka putosin siltä monet kerrat pahastikkin, mulle ei ikinä jäänyt siitä mitään kammoa. Vaikka se on vienyt mua kuin märkää rättiä, heitellyt selästä miten huvittaa ja nauranut kömpelyydelleni selän takana, meillä on aina ollut hauskaa yhdessä. Bellalla ei oikeastaan koskaan ollut mitään vaivaa, se pysyi lähes terveenä elämänsä ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Bella sai lähteä ansaitsemallaan tavalla :)
Bella on hevonen, jota en voi ikinä unohtaa.
Arabella 25.7.1985-31.10.2012
Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut mitään en ois muuttanut ♥
Kauan aikaa sitte tehty video, Bellaa parhaimmillaan =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti