 |
| Kesä 2010. |
Sain inspiraation ja tein tuollaisen hieman erilaisen videon. Videon alussa materiaali on aivan meidän alkutaipaleelta, ensimmäisistä kuukausista ja noita vanhoja valokuvakansioita selaillessa tuli monesti omaankin mieleeni kysymys: oliko se oikeesti tuollaista? Mutta niin se vain oli, ei kuvat tai videot valehtele. Näin jälkeenpäin ajattelee itsekin että mitä muuta olisin voinut tehdä joskus toisin, olisiko erilailla ratsastaminen auttanut enemmän kuin se tie millä tähän päivään asti on tultu. En kuitenkaan usko että meidän onneen olisi ollut mitään erityisempää oikotietä, tuskin kenenkään muunkaan. Elämä on joskus vaikeaa..sen parantamiseen on tehtävä kamalasti töitä ja vaikka kuinka tekisit töitä, ei sekään aina riitä vaan tarvitaan myös paljon aikaa. Toivon että tämä video antaa niin minulle kuin muillekkin uskoa siihen, että aina pystyy petraamaan kunhan tarpeeksi yrittää eikä menetä toivoa. :) Papsu on erityinen hevosyksilö ja mulla meni kauan aikaa ymmärtää sitä ja päästä sen "pään sisälle", onneksi kuitenkin ajan kanssa opittiin lukemaan toisiamme ja nykyään yhteistyö sujuu paremmin :) Yksi tärkeimmistä huomioistani oli se, että Papsulle ei kannattanut suuttua eikä sitä kannattanut suututtaa. Opin että jos joku asia menee huonosti niin on oltava hiljaa ja yrittää toisella tavalla. Ja silloin kun Papsu teki asioita oikein tai edes sinnepäin, sitä piti kehua paljon, siitä tamma sai aina virtaa yrittää hieman paremmin uudelleen :) Tämän huomion ansiosta Papsun keuliminen ja pystyynhyppiminen saatiin loppumaan, muutenkin nykyään kaikki on paljon helpompaa :) Sen voi varmaan huomata myös videon kautta joten eikun katsomaan ;P
Video Youtubessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti