Tänävuonna meidän blogi on muuttunut aika radikaalisti Papsun jännevamman takia, lukijamäärät pysyvät ennallaan, mutta silti "anonyymisti" ihmisiä näyttäisi kiinnostavan mitä meille milloinkin kuuluu. Lukeminen on varmasti tylsempää nykyään, koska jutut ovat samankaltaisia ja niitä tulee vain harvakseltaan. Eniten porukkaa näyttäisi kiinnostavan aiheet, joissa puhutaan kilpailuista. Valitettavasti vanhat hyvät ajat ovat takanapäin, kisoja ei enää kierretä kuten ennen. Ei kuitenkaan pahaa ilman jotain hyvääkin, sillä tänävuonna olen saanut laittaa yhden suurista unelmistani toteutukseen.
Se unelma on tietenkin oma varsa omasta rakkaasta ensihevosestani.
Nykyään blogin kirjoittaminen on aivan erilaista kuin ennen: ei valmennuksia, ei oikeita kisoja, ei kunnon treenisuunnitelmia tai päämääriä. Papsun elämä muuttui kertaheitolla viime huhtikuussa, kun sen vasemmassa etujalassa todettiin paha jännevamma. Lokakuun puolivälissä vammaa oli hoidettu 6kk ja lupa normaaliin liikutukseen myönnettiin eläinlääkärin toimesta jo viimeisellä klinikkakäynnillä syyskuussa. Vaikka Papsu on parantunut todella hyvin-jopa paremmin kuin ennalta osattiin odottaa, ei siitä enää ole kunnon kilpahevoseksi esteille. En vain suostu ottamaan sitä riskiä, se on liian suuri. Kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaa tai kuten on hienosti etukäteen suunnitellut. On asioita, jotka muistuttavat minua siitä melkein jokapäivä. Melkein vuosi sitten ostettu uusi panssari makaa käyttämättömänä, hintalapun kera Papsun tavaroiden joukossa. Papsun viimeistä kisakautta varten toppautettu estepenkki on ollut tänävuonna käytössä n. 5 kertaa, Aurorin selässä.
Kaikesta huolimatta olen ylpeä siitä, kuinka hyvin oon tän kaiken kanssa jaksanut elää. Suuri kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat jaksaneet tsempata, lainanneet hevosiaan meidän käyttöön ja auttaneet muutenkin kaikella mahdollisella tavalla. Ollaan Sannan kanssa päästy paljon eteenpäin käymällä Sallan valmennuksessa aina kun mahdollista. Kun tämä ankea, pimeä, kostea, kamala ja pitkittynyt syksy on ohi, aion kyllä käydä Papsunkin kanssa muutamissa kouluvalmennuksissa ennen liikutuksen vähentämistä mammaloman ajaksi.
Tänävuonna on tehty luultavasti jonkinsortin ennätys kuvien suhteen, niitä ei ole kovin paljon kertynyt koneelle asti :D Voin kuitenkin luvata, että asia korjataan heti ensivuonna, kunhan ei tule yllätyksiä tiineyden suhteen.
Alkuteksti venyi nyt aika pitkäksi, mutta vihdoin ja viimein päästään itse asiaan!
Sain viimepostaukseen pitkästäaikaa kommentteja, joten tajusin taas etten tee tätä vain itselleni. Jos teiltä löytyy vielä kiinnostusta, niin voitaisiin yrittää toteuttaa pitkästäaikaa jonkinsortin erikoispostausta :)
Nyt on siis teidän vuoro päättää!
Postausideoita tulemaan =)
Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita!
Laittakaa kommenttia joko täällä blogissa tai Papsun facebook-sivuilla. :)
Pomppu-Papsu <3
Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita!
Laittakaa kommenttia joko täällä blogissa tai Papsun facebook-sivuilla. :)
Jonkinlainen videopostaus olis kivaa vaihtelua :)
VastaaPoistaSellanen on pitänyt tehdä jo monta kertaa, joten ehkä nyt otan ittee niskasta kiinni ja oikeasti toteutan! =) Kiitos kommentista :)
PoistaVideopostaus tai toivekuvapostaus olisivat kivoja :)
VastaaPoistaVideopostaus siis tulossa heti kun mahdollista! =) Tuo toivekuvapostaus on mulle ihan uus ja outo juttu, kertoisitko siitä tarkemmin? :)
PoistaOon tosi huono keksimään mitään postausideoita, kun omassa blogissakin sellaisista on pulaa... Videoita on aina kiva katsella ! Olisi kiva lukea jotain postausta Papsun näkökulmasta - vaikka siitä kuinka sen elämä on nyt viimeisen vuoden aikana muuttunut tai sitten ihan normi ratsastuskerrasta :)
VastaaPoistaTuo on kyllä kiva idea, että Papsu kirjoittaisi itse joskus :) Oon joskus ennenkin tehnyt tai ainakin harkinnut sellaisen tekemistä! :)
Poista